Nythän sen ossaankin : Hyvän kuntoutuskäytännön kehittyminen Pudasjärven terveyskeskuksessa
Hassi, Leena (2011)
Hassi, Leena
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310916
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310916
Tiivistelmä
Arviointitutkimus liittyi Pudasjärven terveyskeskuksen henkilökunnan kehittämistoimintaan. Pudasjärvelle osana Oulunkaaren seutukuntaa perustettiin sosiaali- ja terveystoimen uusi yhteistoiminta-alue vuonna 2010. Lisäksi tarkoituksena oli perustaa Pudasjärvelle oma kuntoutusosasto. Muutoksen tueksi järjestettiin puolitoista vuotta kestänyt kuntoutuskoulutus vuosina 2008–2009. Koulutukseen osallistui yhteensä 55 työntekijää vuodeosastolta, kuntoutusyksiköstä ja kotihoidosta. Koulutuksen toteutti Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Kehittämistyöhön liittyvän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata, miten koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden kuntoutusosaaminen kehittyi koulutushankkeen aikana. Toisena tehtävänä oli kuvata mitkä tekijät edistivät koulutukseen osallistujien ja kouluttajan kuvaamana terveyskeskuksen ja kotihoidon henkilökunnan kuntoutusosaamisen kehittymistä koulutuksen aikana.
Hyvän kuntoutuskäytännön mukaisella toiminnalla parannetaan ihmisen elämänhallintaa ja siltä edellytetään suunnitelmallisuutta, monialaisuutta ja tuloksellisuutta. Tuloksellisen kuntoutuksen yleisinä piirteinä ovat työntekijöiden moniammatillinen työote ja asiakkaan kuntoutukseen osallistuvien tahojen yhteistyö, kuntoutuksen kiinnittyminen kuntoutujan ympäristöön, lähiyhteisöön ja työpaikkaan sekä kuntoutuksen oikea kohdentaminen ja varhainen aloittaminen.
Koulutus noudatti tutkivan oppimisen ja osallistavan toimintatutkimuksen periaatteita. Arviointitutkimuksen tutkimusaineisto muodostui koulutusprosessin kuluessa osallistujien tekemistä ennakko- ja oppimistehtävistä, haastattelemalla tuotetuista aineistoista, erilaisista koulutushankkeen aikana tuotetuista kirjallisista dokumenteista ja tutkijan päiväkirja-aineistosta. Tutkimusaineistoja analysoitiin sisällön analyysillä ja analyysin tuloksia hyödynnettiin koko hankkeen ajan henkilöstön asiantuntijuuden kehittymisvälineenä.
Kuntoutuskoulutuksen päättyessä kuntoutumista edistävä toimintamalli oli syventynyt ja yhteinen näkemys kuntoutuksesta rakentui toimintaa ohjaavaksi viitekehykseksi. Eri ammattiryhmät olivat lähestyneet toisiaan ja työntekijät olivat havahtuneet uudentyyppiseen moniammatilliseen yhteistyöhön. Kuntoutuksen tietoperustan lisääntymisen myötä oli mm. helpompi perustella asiakkaille kuntoutumista tukevia hoitotyön toimintakäytäntöjä. Tavoitteellinen toiminta oli systemaattista ja asiakkaan oma aktiivinen rooli oli lisääntynyt. Osallistava, keskustelua tukeva koulutusmenetelmä, ryhmätöiden tekeminen ja asioiden miettiminen yhdessä koettiin antoisana ja yhteistyön kehittymistä tukevana asiana. Työilmapiiri muuttui toisen työtä - ja tätä kautta myös toisia – arvostavaksi. Koulutuksessa käytetty menetelmä soveltuu käytettäväksi muissakin vastaavanlaisissa kehittämishankkeissa.
Hyvän kuntoutuskäytännön mukaisella toiminnalla parannetaan ihmisen elämänhallintaa ja siltä edellytetään suunnitelmallisuutta, monialaisuutta ja tuloksellisuutta. Tuloksellisen kuntoutuksen yleisinä piirteinä ovat työntekijöiden moniammatillinen työote ja asiakkaan kuntoutukseen osallistuvien tahojen yhteistyö, kuntoutuksen kiinnittyminen kuntoutujan ympäristöön, lähiyhteisöön ja työpaikkaan sekä kuntoutuksen oikea kohdentaminen ja varhainen aloittaminen.
Koulutus noudatti tutkivan oppimisen ja osallistavan toimintatutkimuksen periaatteita. Arviointitutkimuksen tutkimusaineisto muodostui koulutusprosessin kuluessa osallistujien tekemistä ennakko- ja oppimistehtävistä, haastattelemalla tuotetuista aineistoista, erilaisista koulutushankkeen aikana tuotetuista kirjallisista dokumenteista ja tutkijan päiväkirja-aineistosta. Tutkimusaineistoja analysoitiin sisällön analyysillä ja analyysin tuloksia hyödynnettiin koko hankkeen ajan henkilöstön asiantuntijuuden kehittymisvälineenä.
Kuntoutuskoulutuksen päättyessä kuntoutumista edistävä toimintamalli oli syventynyt ja yhteinen näkemys kuntoutuksesta rakentui toimintaa ohjaavaksi viitekehykseksi. Eri ammattiryhmät olivat lähestyneet toisiaan ja työntekijät olivat havahtuneet uudentyyppiseen moniammatilliseen yhteistyöhön. Kuntoutuksen tietoperustan lisääntymisen myötä oli mm. helpompi perustella asiakkaille kuntoutumista tukevia hoitotyön toimintakäytäntöjä. Tavoitteellinen toiminta oli systemaattista ja asiakkaan oma aktiivinen rooli oli lisääntynyt. Osallistava, keskustelua tukeva koulutusmenetelmä, ryhmätöiden tekeminen ja asioiden miettiminen yhdessä koettiin antoisana ja yhteistyön kehittymistä tukevana asiana. Työilmapiiri muuttui toisen työtä - ja tätä kautta myös toisia – arvostavaksi. Koulutuksessa käytetty menetelmä soveltuu käytettäväksi muissakin vastaavanlaisissa kehittämishankkeissa.