Insomnia : Av-teknologian lisääminen veistokseen
Raikaslehto, Sari (2019)
Raikaslehto, Sari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326659
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin, kuinka perinteiseen kuvataiteeseen voisi lisätä digitaalisia elementtejä. Yhdistin kuvanveiston ja videotaiteen samaan teokseen siten, että veistoksen sisätila toimi videon projisointialustana. Videon äänimaisemaan ja kuvakerrontaan etsin ilmaisumuotoja, jotka voisivat herättää katsojissa omakohtaisia tunnekokemuksia ja mahdollistaa kontemplatiivisen katsomiskokemuksen.
Ensimmäisessä vaiheessa avasin kontemplaation sekä hiljaisen tiedon käsitteitä ja kerroin, miten ne liittyvät omaan taidenäkemykseeni. Esittelin referenssitaiteilijat, joiden taiteellisen työn merkitys on ollut avainasemassa oman ilmaisuni löytymisessä. Seuraavaksi kuvasin vaihe vaiheelta keramiikkaveistoksen rakennusprosessin sekä opinnäytetyössäni että virtuaalisella Padlet-alustalla työpäiväkirjan muodossa. Pyrin veistososuudessa mahdollisimman ekologiseen toteutustapaan. Lopuksi kerroin videon valmistumisen erikseen kuvan ja äänen osalta. Videoveistokseni teemana oli unettomuuden inspiroiman sisäisen maailman ilmentäminen aistittavaan muotoon monitaiteellisin keinoin.
Toiminnalliseen opinnäytetyöhöni liittyi lisäksi tutkimuskysely, jonka tein kuudelle taiteilijakollegalleni taidevideoni synnyttämistä tuntemuksista. Saamistani vastauksista kävi ilmi, että olin onnistunut saavuttamaan tavoitteeni videoveistokseni video-osuuden suhteen. Sen sijaan tutkimus siitä, miten videon projisointialustaksi rakentamani taloveistos vaikuttaa katselukokemukseen, jäi vielä toteutumatta, koska veistososan tekninen toteutus ei onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi kommenttien saaminen mahdollistui parhaiten sähköisessä muodossa, mikä myös esti kokonaisteoksen herättämien tunnekokemusten saamisen. Oliko digitaalisuuden lisäämisestä hyötyä taiteilijapersoonani näkyvyyden tai työmahdollisuuksien parantumisen kannalta, jäi myös vaille varmaa vastausta. Asian lopullinen selvittäminen jää odottamaan seuraavaa näyttelyäni ja sen herättämiä reaktioita.
Ensimmäisessä vaiheessa avasin kontemplaation sekä hiljaisen tiedon käsitteitä ja kerroin, miten ne liittyvät omaan taidenäkemykseeni. Esittelin referenssitaiteilijat, joiden taiteellisen työn merkitys on ollut avainasemassa oman ilmaisuni löytymisessä. Seuraavaksi kuvasin vaihe vaiheelta keramiikkaveistoksen rakennusprosessin sekä opinnäytetyössäni että virtuaalisella Padlet-alustalla työpäiväkirjan muodossa. Pyrin veistososuudessa mahdollisimman ekologiseen toteutustapaan. Lopuksi kerroin videon valmistumisen erikseen kuvan ja äänen osalta. Videoveistokseni teemana oli unettomuuden inspiroiman sisäisen maailman ilmentäminen aistittavaan muotoon monitaiteellisin keinoin.
Toiminnalliseen opinnäytetyöhöni liittyi lisäksi tutkimuskysely, jonka tein kuudelle taiteilijakollegalleni taidevideoni synnyttämistä tuntemuksista. Saamistani vastauksista kävi ilmi, että olin onnistunut saavuttamaan tavoitteeni videoveistokseni video-osuuden suhteen. Sen sijaan tutkimus siitä, miten videon projisointialustaksi rakentamani taloveistos vaikuttaa katselukokemukseen, jäi vielä toteutumatta, koska veistososan tekninen toteutus ei onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi kommenttien saaminen mahdollistui parhaiten sähköisessä muodossa, mikä myös esti kokonaisteoksen herättämien tunnekokemusten saamisen. Oliko digitaalisuuden lisäämisestä hyötyä taiteilijapersoonani näkyvyyden tai työmahdollisuuksien parantumisen kannalta, jäi myös vaille varmaa vastausta. Asian lopullinen selvittäminen jää odottamaan seuraavaa näyttelyäni ja sen herättämiä reaktioita.