Perehtyvästä päteväksi : sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaaminen sydänteholla
Piispanen, Niina (2019)
Piispanen, Niina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221903
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221903
Tiivistelmä
Tehohoitotyössä sairaanhoitajilta vaaditaan erityistietoja ja -taitoja potilaiden elintoimintojen ylläpitämiseksi ja tukemiseksi. Yksi keskeisimpiä sairaanhoitajan erityisosaamisen alueita tehohoidossa on hengityslaitehoito, jota sairaanhoitajan tulee osata turvallisesti toteuttaa. Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen hoidon mahdollistamiseksi sairaanhoitajan tulee tietää, millaista osaamista häneltä hengityslaitehoidossa vaaditaan.
Opinnäytetyö tehtiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Sydänsairaalan sydänteholle. Tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sekä luoda perusta hengityslaitehoidon jatkokehitykselle ja perehdytyksen systemoinnille. Tarkoituksena oli muodostaa hengityslaitehoidon osaamiskriteerit sekä osaamisen arviointimittari ja arvioida sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sydänteholla.
Opinnäytetyössä testattiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teho-osastolle vuonna 2016 muodostettuja hengityslaitehoidon osaamiskriteereitä ja niiden siirrettävyyttä sydäntehon ympäristöön. Tutkimuskatsauksen löydökset tukivat osaamiskriteereitä ja lisäksi muodostui yksi uusi kriteeri: vatsa-asennon merkityksen ymmärtäminen ja toteutus. Lopuksi asiantuntijaryhmä hyväksyi osaamiskriteerit.
Seuraavaksi muodostettiin hengityslaitehoidon osaamisen arviointikysely. Sairaanhoitajat arvioivat kyselyssä osaamistaan 35 osaamisalueen kohdalla opinnäytetyötä varten muodostetulla kolmiportaisella asteikolla. Kysely lähetettiin lokakuussa 2019 sydäntehon sairaanhoitajille (n=61). Vastausprosentti oli 54%. Sairaanhoitajat arvioivat hengityslaitehoidon osaamisensa keskimäärin hyväksi kaikilla hoitotyön eri osa-alueilla. Heikoimmaksi osaaminen koettiin vatsa-asentohoidossa, hengityslaitteiden terminologian ymmärtämisessä ja erilaisten hengitysmuotojen toimintaperiaatteiden ja käytön hallinnassa.
Kehittämisen kohteiksi nousivat perehdytyskäytäntöjen parantaminen ja yhdenmukaistaminen. Lisäksi osaamisen ylläpitämisen keinot ja asiantuntijuuden hyödyntäminen nostettiin tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Uusien ja tehostettujen hoitomuotojen implementointi hoitotyöhön vaatisi onnistuakseen aikaa ja resursseja sekä koko henkilöstön sitouttamista muutokseen. Hengityslaitehoitotyötä kehittämällä voitaisiin pyrkiä vähentämään siihen liittyvien komplikaatioiden esiintyvyyttä ja siten potilaan sairaalassaoloaikaa ja tehohoidon kustannuksia.
Opinnäytetyö tehtiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Sydänsairaalan sydänteholle. Tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sekä luoda perusta hengityslaitehoidon jatkokehitykselle ja perehdytyksen systemoinnille. Tarkoituksena oli muodostaa hengityslaitehoidon osaamiskriteerit sekä osaamisen arviointimittari ja arvioida sairaanhoitajien hengityslaitehoidon osaamista sydänteholla.
Opinnäytetyössä testattiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teho-osastolle vuonna 2016 muodostettuja hengityslaitehoidon osaamiskriteereitä ja niiden siirrettävyyttä sydäntehon ympäristöön. Tutkimuskatsauksen löydökset tukivat osaamiskriteereitä ja lisäksi muodostui yksi uusi kriteeri: vatsa-asennon merkityksen ymmärtäminen ja toteutus. Lopuksi asiantuntijaryhmä hyväksyi osaamiskriteerit.
Seuraavaksi muodostettiin hengityslaitehoidon osaamisen arviointikysely. Sairaanhoitajat arvioivat kyselyssä osaamistaan 35 osaamisalueen kohdalla opinnäytetyötä varten muodostetulla kolmiportaisella asteikolla. Kysely lähetettiin lokakuussa 2019 sydäntehon sairaanhoitajille (n=61). Vastausprosentti oli 54%. Sairaanhoitajat arvioivat hengityslaitehoidon osaamisensa keskimäärin hyväksi kaikilla hoitotyön eri osa-alueilla. Heikoimmaksi osaaminen koettiin vatsa-asentohoidossa, hengityslaitteiden terminologian ymmärtämisessä ja erilaisten hengitysmuotojen toimintaperiaatteiden ja käytön hallinnassa.
Kehittämisen kohteiksi nousivat perehdytyskäytäntöjen parantaminen ja yhdenmukaistaminen. Lisäksi osaamisen ylläpitämisen keinot ja asiantuntijuuden hyödyntäminen nostettiin tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Uusien ja tehostettujen hoitomuotojen implementointi hoitotyöhön vaatisi onnistuakseen aikaa ja resursseja sekä koko henkilöstön sitouttamista muutokseen. Hengityslaitehoitotyötä kehittämällä voitaisiin pyrkiä vähentämään siihen liittyvien komplikaatioiden esiintyvyyttä ja siten potilaan sairaalassaoloaikaa ja tehohoidon kustannuksia.