Saattohoidon kehittäminen ikääntyneiden hoitotyössä palveluasumisessa
Poranen, Laura (2019)
Poranen, Laura
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113836
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitohenkilökunnan kokemuksia ja osaamista muistisairaiden saattohoidosta. Tarkoituksena oli päivittää Helsingissä sijaitsevan palvelutalon laatukäsikirjasta saattohoidon osuus uudella tiedolla sekä järjestää hoitohenkilökunnalle koulutus muistisairaiden saattohoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarjota palvelutalon hoitohenkilökunnalle uutta tietoa ja käytännön työkaluja muistisairaiden saattohoitoon. Tavoitteena oli tarjota henkilökunnalle aiheeseen syvempää perehtymistä ja asian sisäistämistä, joka edesauttaa hyvän saattohoidon toteutumista palvelutalon asukkaille. Tarkoituksena oli yhtenäistää saattohoidon toteutumista ja näin parantaa saattohoidon laatua.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus ja tutkimusotteena oli konstruktiivinen lähestymistapa. Aineisto kerättiin palvelutalon hoitajilta (n=8) avoimella kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan hoitajat kokivat saattohoidossa tärkeäksi hyvän yhteistyön omaisten ja hoitoon osallistuvien tahojen kanssa. Hoitajat kokivat, että palvelutalossa on liian vähän henkilökuntaa, jolloin aika ei riitä läsnäoloon tai hoitajat eivät aina tunne potilaita. Silloin potilaan voinnin muutokset voi olla vaikeaa arvioida. Hoitajat kokivat, että heidän ammatillisen osaamisen vahvuuksia olivat empaattisuus, rauhallisuus, tiimityö ja perushoito. Hoitajat nostivat esiin kehittymishaasteena yhteistyön omaisten kanssa, oman läsnäolon ja vastuunoton lisäämisen saattohoitotilanteissa sekä saattohoidon että kivunhoidon koulutustarpeen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella päivitettiin palvelutalon saattohoito-opas ja järjestettiin koulutuspäivä saattohoidosta. Saattohoito-opas sekä koulutuspäivä toivat uutta tietoa, keskustelua ja käytännön työkaluja hyvän saattohoitotyön toteutumiseen.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että saattohoitotilanteissa omaiset tulee ottaa paremmin huomioon. Yhteistyötä potilaan hoitoon osallistuvien tahojen kanssa tulee edistää. Palvelutalossa tulee olla riittävät resurssit hyvän saattohoidon toteuttamiseen. Johtamisen näkökulmasta esimiesten tulee selvittää, millaisia ammatillisia osaamistarpeita henkilökunnalla on. Näin koulutustarpeisiin voidaan vastata paremmin.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus ja tutkimusotteena oli konstruktiivinen lähestymistapa. Aineisto kerättiin palvelutalon hoitajilta (n=8) avoimella kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan hoitajat kokivat saattohoidossa tärkeäksi hyvän yhteistyön omaisten ja hoitoon osallistuvien tahojen kanssa. Hoitajat kokivat, että palvelutalossa on liian vähän henkilökuntaa, jolloin aika ei riitä läsnäoloon tai hoitajat eivät aina tunne potilaita. Silloin potilaan voinnin muutokset voi olla vaikeaa arvioida. Hoitajat kokivat, että heidän ammatillisen osaamisen vahvuuksia olivat empaattisuus, rauhallisuus, tiimityö ja perushoito. Hoitajat nostivat esiin kehittymishaasteena yhteistyön omaisten kanssa, oman läsnäolon ja vastuunoton lisäämisen saattohoitotilanteissa sekä saattohoidon että kivunhoidon koulutustarpeen.
Opinnäytetyön tulosten perusteella päivitettiin palvelutalon saattohoito-opas ja järjestettiin koulutuspäivä saattohoidosta. Saattohoito-opas sekä koulutuspäivä toivat uutta tietoa, keskustelua ja käytännön työkaluja hyvän saattohoitotyön toteutumiseen.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että saattohoitotilanteissa omaiset tulee ottaa paremmin huomioon. Yhteistyötä potilaan hoitoon osallistuvien tahojen kanssa tulee edistää. Palvelutalossa tulee olla riittävät resurssit hyvän saattohoidon toteuttamiseen. Johtamisen näkökulmasta esimiesten tulee selvittää, millaisia ammatillisia osaamistarpeita henkilökunnalla on. Näin koulutustarpeisiin voidaan vastata paremmin.