Liharotusonnin käyttöön liittyvät poikimavaikeudet lypsylehmillä
Kivistö, Kanerva (2017)
Kivistö, Kanerva
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316031
Tiivistelmä
Liharotusonneja käytetään lypsykarjan huonoimmille lehmille, joista ei haluta uusia lypsylehmiä mutta joita ei ole kuitenkaan taloudellisesti järkevää poistaa karjasta. Tällöin lehmät saadaan jatkamaan maidontuotannossa ja vasikan lihantuotanto-ominaisuudet ovat paremmat kuin lypsyrotuisella vasikalla. Liharotusonnien käyttöä jarruttaa kuitenkin pelko poikimavaikeuksista. Poikimavaikeudet vaikuttavat negatiivisesti emon terveyteen ja tuotantokykyyn sekä lisäävät vasikan menehtymisriskiä.
Opinnäytetyössä tutkittiin poikimavaikeuksia lypsylehmien liharoturisteytyksissä ja verrattiin niitä puhtaisiin lypsyrotupoikimisiin. Lisäksi vertailtiin ensikkojen eli ensimmäistä kertaa poikivien lehmien ja useamman kerran poikineiden lehmien eroja poikimavaikeuksien esiintymisessä.
Tutkimus suoritettiin tilastollisena analyysina aineistosta, joka saatiin Faba osk:lta. Aineisto sisälsi vuosien 2011 - 2016 lypsykarjan poikimiset ja kunkin poikimisen kohdalla tiedot vasikkakuolleisuudesta, mahdollisesta poikimavaikeudesta, poikimakerrasta, emän ja isän roduista sekä poikimavuodesta. Rajauksen jälkeen jäi analysoitavaksi 893 362 poikimatietoa.
Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että risteytyspoikimisissa vaikeita poikimisia on enemmän kuin lypsyrotupoikimisissa erityisesti ensikoilla. Suurimpien liharotujen käyttö oli riskitekijä poikimavaikeuksille, mutta pienimmät rodut puolestaan olivat lähes yhtä turvallisia kuin lypsyrodut. Rodun koko ei kuitenkaan selittänyt poikimavaikeuksien esiintymistä kaikissa tapauksissa. Vasikkakuolleisuutta esiintyi suunnilleen saman verran sekä lypsy- että risteytyspoikimisissa.
Opinnäytetyössä tutkittiin poikimavaikeuksia lypsylehmien liharoturisteytyksissä ja verrattiin niitä puhtaisiin lypsyrotupoikimisiin. Lisäksi vertailtiin ensikkojen eli ensimmäistä kertaa poikivien lehmien ja useamman kerran poikineiden lehmien eroja poikimavaikeuksien esiintymisessä.
Tutkimus suoritettiin tilastollisena analyysina aineistosta, joka saatiin Faba osk:lta. Aineisto sisälsi vuosien 2011 - 2016 lypsykarjan poikimiset ja kunkin poikimisen kohdalla tiedot vasikkakuolleisuudesta, mahdollisesta poikimavaikeudesta, poikimakerrasta, emän ja isän roduista sekä poikimavuodesta. Rajauksen jälkeen jäi analysoitavaksi 893 362 poikimatietoa.
Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että risteytyspoikimisissa vaikeita poikimisia on enemmän kuin lypsyrotupoikimisissa erityisesti ensikoilla. Suurimpien liharotujen käyttö oli riskitekijä poikimavaikeuksille, mutta pienimmät rodut puolestaan olivat lähes yhtä turvallisia kuin lypsyrodut. Rodun koko ei kuitenkaan selittänyt poikimavaikeuksien esiintymistä kaikissa tapauksissa. Vasikkakuolleisuutta esiintyi suunnilleen saman verran sekä lypsy- että risteytyspoikimisissa.