Aseptiikka akuuttitoimenpiteissä
Hellman, Marianne; Loit, Helene (2017)
Hellman, Marianne
Loit, Helene
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017090514806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017090514806
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa mitä akuuttitoimenpiteitä sairaanhoitaja voi työssään kohdata ja miten aseptiikka akuuttitoimenpiteissä toteutuu. Tavoitteena oli edistää hoidon laatua ja minimoida aseptiseen työskentelyyn liittyviä virheitä, sekä ehkäistä infektioiden syntyä hoitotyössä. Työ tehtiin noudattaen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen ohjeistusta. Tähän opinnäytetyöhön valittiin akuuttitilanteita jotka ovat katetrointi, kanylointi, elvytys, haavojen puhdistus ja sulku, avomurtumat, potilaan valmistelu toimenpiteeseen tai leikkaukseen sekä henkilökunnan oma suojautuminen akuuttitilanteessa. Näihin tilanteisiin sairaanhoitajan tulee olla varautunut ja näiden pohjalta työn rajaus tehtiin. Työssä tarkasteltiin myös erilaisia infektioita, niiden yleisyyttä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sekä perehdyttiin siihen, miten infektioiden esiintyvyyttä voitaisiin hillitä.
Tutkimuksia oli käytössä 20 kappaletta, joista seitsemästä käy ilmi, että stafylokokeilla, clostridium difficilellä sekä enterokokeilla on suuri prosentuaalinen osuus tilastoiduista infektioista, joita ilmenee sairaalaolosuhteissa. Prosentuaalisesti suuri osa infektioista syntyy akuuttihoidon osastoilla ja toimipisteissä, mikä osaltaan kertoo puutteellisesta aseptiikan huomioinnista sekä invasiivisten toimenpiteiden vaikutuksesta infektioiden syntyyn. Invasiiviset toimenpiteet ovat aina riski infektioiden synnylle, joten aseptiikan merkitystä näissä tilanteissa ei voi liiaksi korostaa. Akuuteissa tilanteissa hoidon suunnitelmallisuus ei ole helppoa ja tilanteet ovat nopeita sekä usein myös kriittisiä, jolloin riski aseptisille virheille luonnollisesti kasvaa. Käsihygieniassa on parantamisen varaa edelleen. Hoitohenkilökunnan on todettu käyttävän enemmän käsihuuhdetta, mikäli käsihuuhde on helposti saatavilla, sama pätee myös käsineiden ja muiden suojainten käytöstä. Hyvä perehdytys ja rutiinit ovat myös edistäviä tekijöitä aseptiseen työskentelyyn sekä pienimuotoiset posterit ja muistutukset suojainten käytöstä ovat todistetusti lisänneet suojainten käyttöä akuuttiosastoilla. Keskuslaskimokatetrien asentaminen päivystysolosuhteissa on yleistynyt, vaikka todetusti infektoitumisriski on suurempi akuuttihoidon osastolla kuin kiireettömissä olosuhteissa.
Tutkimuksia oli käytössä 20 kappaletta, joista seitsemästä käy ilmi, että stafylokokeilla, clostridium difficilellä sekä enterokokeilla on suuri prosentuaalinen osuus tilastoiduista infektioista, joita ilmenee sairaalaolosuhteissa. Prosentuaalisesti suuri osa infektioista syntyy akuuttihoidon osastoilla ja toimipisteissä, mikä osaltaan kertoo puutteellisesta aseptiikan huomioinnista sekä invasiivisten toimenpiteiden vaikutuksesta infektioiden syntyyn. Invasiiviset toimenpiteet ovat aina riski infektioiden synnylle, joten aseptiikan merkitystä näissä tilanteissa ei voi liiaksi korostaa. Akuuteissa tilanteissa hoidon suunnitelmallisuus ei ole helppoa ja tilanteet ovat nopeita sekä usein myös kriittisiä, jolloin riski aseptisille virheille luonnollisesti kasvaa. Käsihygieniassa on parantamisen varaa edelleen. Hoitohenkilökunnan on todettu käyttävän enemmän käsihuuhdetta, mikäli käsihuuhde on helposti saatavilla, sama pätee myös käsineiden ja muiden suojainten käytöstä. Hyvä perehdytys ja rutiinit ovat myös edistäviä tekijöitä aseptiseen työskentelyyn sekä pienimuotoiset posterit ja muistutukset suojainten käytöstä ovat todistetusti lisänneet suojainten käyttöä akuuttiosastoilla. Keskuslaskimokatetrien asentaminen päivystysolosuhteissa on yleistynyt, vaikka todetusti infektoitumisriski on suurempi akuuttihoidon osastolla kuin kiireettömissä olosuhteissa.