Orastus : Teatteri-ilmaisun ohjaajan matka kohti "henkistä taiteilijuutta"
Levonsaari, Anthoni (2017)
Levonsaari, Anthoni
Centria-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017072814189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017072814189
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus ja tehty fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkittavat ilmiöt ovat ”henkinen taide” ja ”henkinen taiteilijuus”, jotka ovat tutkijan luomia, väljiä käsitteitä.
Tutkimuksen kimmokkeena oli halu tietää, miten teatteri-ilmaisun ohjaaja voisi yhdistää henkisen kehityksen ja kehollisen ilmaisun. Mitä tällainen ”henkinen taide” voisi olla? Minkälaisissa olosuhteissa sitä syntyisi ja millaisia menetelmiä kannattaisi soveltaa? Edellä mainittujen suuntaa-antavien tutkimuskysymysten pohjalta tutkija suunnitteli ja ohjasi syys-marraskuussa 2015 Tuulen tie -nimisen tutkimusteoksen. Se pohjautui keholliseen ilmaisuun, muun muassa Autenttiseen liikkeeseen ja butoh’oon. Keskeisin aineisto perustuu tutkimusprosessin aikaiseen työpäiväkirjaan sekä teoksen kahden esillä olijan kokemuksiin. Jälkimmäisiä kartoitettiin esimerkiksi haastatteluin ennen ja jälkeen Tuulen tien.
Tutkimusprosessin myötä ”henkinen taide” ja ”henkinen taiteilijuus” osoittautuivat erottamattomiksi. Opinnäytetyön keskiöön nousi henkilökohtaisen matkan merkitys. Esiin muljahti kysymys siitä, minkälaisia ominaisuuksia tutkijan olisi vaalittava, jotta hänen työnsä teatteri-ilmaisun ohjaajana nivoutuisi henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi hyväksyvän asenteen, tunnetaitojen ja kehotietoisuuden kehittäminen osoittautuivat tärkeiksi. Itsetuntemusta ja myötätuntoista asennetta voikin pitää ”henkisen taiteilijuuden” peruspilareina.
Tutkimuksen kimmokkeena oli halu tietää, miten teatteri-ilmaisun ohjaaja voisi yhdistää henkisen kehityksen ja kehollisen ilmaisun. Mitä tällainen ”henkinen taide” voisi olla? Minkälaisissa olosuhteissa sitä syntyisi ja millaisia menetelmiä kannattaisi soveltaa? Edellä mainittujen suuntaa-antavien tutkimuskysymysten pohjalta tutkija suunnitteli ja ohjasi syys-marraskuussa 2015 Tuulen tie -nimisen tutkimusteoksen. Se pohjautui keholliseen ilmaisuun, muun muassa Autenttiseen liikkeeseen ja butoh’oon. Keskeisin aineisto perustuu tutkimusprosessin aikaiseen työpäiväkirjaan sekä teoksen kahden esillä olijan kokemuksiin. Jälkimmäisiä kartoitettiin esimerkiksi haastatteluin ennen ja jälkeen Tuulen tien.
Tutkimusprosessin myötä ”henkinen taide” ja ”henkinen taiteilijuus” osoittautuivat erottamattomiksi. Opinnäytetyön keskiöön nousi henkilökohtaisen matkan merkitys. Esiin muljahti kysymys siitä, minkälaisia ominaisuuksia tutkijan olisi vaalittava, jotta hänen työnsä teatteri-ilmaisun ohjaajana nivoutuisi henkiseen kehitykseen. Esimerkiksi hyväksyvän asenteen, tunnetaitojen ja kehotietoisuuden kehittäminen osoittautuivat tärkeiksi. Itsetuntemusta ja myötätuntoista asennetta voikin pitää ”henkisen taiteilijuuden” peruspilareina.