”NIIN HYVÄ KUULO, ET MÄ UNOHDAN VÄLILLÄ OLEVANI KUULOVAMMAINEN” AIKUISTEN KUULOVAMMAISTEN KOKEMUKSIA SISÄKORVAISTUTTEESTA SATAKUNNASSA
Kangasniemi, Minna (2015)
Kangasniemi, Minna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102815772
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102815772
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä sisäkorvaistutetta käyttävien kokemuksia siitä, miten he kokivat toimintakykynsä muuttuneen istutteen myötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten istute on vaikuttanut käyttäjiensä elämään ja laaja-alaiseen toimintakykyyn.
Sisäkorvaistute on kuuroutuneen tai vaikeasti kuulovammaisen aikuisen apuväline, kun kuulokojeen antama apu ei ole riittävä. Sisäkorvaistute ei tee kuulosta normaalia, mutta mahdollistaa puheen ja ympäristön äänien kuulemisen ja siitä voi olla merkittävää apua myös puheen ymmärtämiseen.
Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää sisäkorvaistutekäyttäjää, joista viisi oli työikäistä ja kaksi eläkkeellä. Kaikilla haastatteluun osallistuneilla oli ollut sisäkorvaistute käytössä vähintään vuoden.
Tutkimus osoitti, että sisäkorvaistutteen myötä kuulovammaiset kokivat yleisen hyvinvointinsa kohentuneen. He olivat istutteen myötä löytäneet itsestään uusia voimavaroja selviytyä arjen tilanteista itsenäisesti. He kokivat olevansa rohkeampia lähtemään sosiaalisiin tilanteisiin mukaan. Myös heidän itseluottamuksensa on kohonnut. Sisäkorvaistute oli osaltaan mahdollistanut kuulovammaisten opiskelun ja työllistymisen työelämään.
Sisäkorvaistutekäyttäjien kokemukset osoittivat, että istutteella on moninaiset vaikutukset käyttäjänsä toimintakykyyn. Tulevaisuuden haasteena on ikärakenteen muuttuessa huolehtia resurssien riittävyydestä kuulon kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää sisäkorvaistutekuntoutusta kehitettäessä.
Sisäkorvaistute on kuuroutuneen tai vaikeasti kuulovammaisen aikuisen apuväline, kun kuulokojeen antama apu ei ole riittävä. Sisäkorvaistute ei tee kuulosta normaalia, mutta mahdollistaa puheen ja ympäristön äänien kuulemisen ja siitä voi olla merkittävää apua myös puheen ymmärtämiseen.
Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää sisäkorvaistutekäyttäjää, joista viisi oli työikäistä ja kaksi eläkkeellä. Kaikilla haastatteluun osallistuneilla oli ollut sisäkorvaistute käytössä vähintään vuoden.
Tutkimus osoitti, että sisäkorvaistutteen myötä kuulovammaiset kokivat yleisen hyvinvointinsa kohentuneen. He olivat istutteen myötä löytäneet itsestään uusia voimavaroja selviytyä arjen tilanteista itsenäisesti. He kokivat olevansa rohkeampia lähtemään sosiaalisiin tilanteisiin mukaan. Myös heidän itseluottamuksensa on kohonnut. Sisäkorvaistute oli osaltaan mahdollistanut kuulovammaisten opiskelun ja työllistymisen työelämään.
Sisäkorvaistutekäyttäjien kokemukset osoittivat, että istutteella on moninaiset vaikutukset käyttäjänsä toimintakykyyn. Tulevaisuuden haasteena on ikärakenteen muuttuessa huolehtia resurssien riittävyydestä kuulon kuntoutuksessa. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää sisäkorvaistutekuntoutusta kehitettäessä.