Vesialueiden yhdistäminen vesienhoidon toimeenpanon tukena - tarve ja soveltuvuus
Ulvi, Teemu (2015)
Ulvi, Teemu
Lapin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100615149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100615149
Tiivistelmä
Suomessa on suuri tarve löytää uusia toimijoita toteuttamaan vesistöjen hoito- ja kunnostustoimenpiteitä, että pintavesien tilaa saataisiin parannettua vesienhoitolain asettamien tavoitteiden mukaisesti. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten vesialueita yhdistämällä voitaisiin parantaa yhteisten vesialueiden osakaskuntien edellytyksiä toteuttaa edellä mainittuja toimenpiteitä. Vesialueiden yhdistämisellä tarkoitetaan tässä kiinteistönmuodostamislakiin perustuvaa kiinteistötoimitusta, jossa yhteisiä vesialueita liitetään yhteen ja muodostetaan niistä uusi yhteinen vesialue. Työssä tarkastellaan vesialueiden kiinteistörakennetta maakunnittain kiinteistörekisteristä koottujen tilastojen perusteella ja verrataan sitä vesien hoitotarpeeseen. Vesienhoidon näkökulmasta vesialueiden kiinteistörakenteen kehittämistarve on maakunnista suurin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla.
Vesialueiden yhdistämistoimituksia on tehty kaikkiaan arviolta noin 300. Vesien käytön, hoidon ja kunnostuksen helpottamiseksi toimitusmääriä olisi tarpeen kasvattaa. Se vaatisi panostusta tiedotus- ja edistämistoimintaan erityisesti valtion viranomaisilta. Aihepiiri kuitenkin leikkaa useita eri hallinnonaloja, erityisesti ympäristö-, maanmittaus- ja kalataloushallintoa, eikä ole selvää, mille hallinnonalalle päävastuu tästä toiminnasta kuuluu. Näitä sektoreita ohjaavien ministeriöiden eli ympäristö-, maa- ja metsätalous- ja työvoima- ja elinkeinoministeriön tulisi sopia edistämistyön järjestämisestä ja varata siihen resursseja.
Yhdistymisten esteenä on usein epävarmuus toimituskustannuksista, koska niille ei ole kiinteää hinnoittelua tai sopimuskustannusmallia, vaan Maanmittauslaitos veloittaa niistä käytetyn työajan mukaan. Yhdistymisiä voitaisiin edistää myös kehittämällä toimitusten rahoitusmahdollisuuksia. Työssä ehdotetaan, että vesialueiden yhdistämisten edistäminen tulisi lisätä uudeksi ohjauskeinoksi vesienhoitosuunnitelmiin.
Vesialueiden yhdistämistoimituksia on tehty kaikkiaan arviolta noin 300. Vesien käytön, hoidon ja kunnostuksen helpottamiseksi toimitusmääriä olisi tarpeen kasvattaa. Se vaatisi panostusta tiedotus- ja edistämistoimintaan erityisesti valtion viranomaisilta. Aihepiiri kuitenkin leikkaa useita eri hallinnonaloja, erityisesti ympäristö-, maanmittaus- ja kalataloushallintoa, eikä ole selvää, mille hallinnonalalle päävastuu tästä toiminnasta kuuluu. Näitä sektoreita ohjaavien ministeriöiden eli ympäristö-, maa- ja metsätalous- ja työvoima- ja elinkeinoministeriön tulisi sopia edistämistyön järjestämisestä ja varata siihen resursseja.
Yhdistymisten esteenä on usein epävarmuus toimituskustannuksista, koska niille ei ole kiinteää hinnoittelua tai sopimuskustannusmallia, vaan Maanmittauslaitos veloittaa niistä käytetyn työajan mukaan. Yhdistymisiä voitaisiin edistää myös kehittämällä toimitusten rahoitusmahdollisuuksia. Työssä ehdotetaan, että vesialueiden yhdistämisten edistäminen tulisi lisätä uudeksi ohjauskeinoksi vesienhoitosuunnitelmiin.