Elämää pakko-oireiden kanssa
Sorjonen, Taru (2015)
Sorjonen, Taru
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610375
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610375
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää pakko-oireista häiriötä sairastavien henkilöiden kokemuksia sairaudesta, sen vaikutuksista elämään sekä heidän kokemastaan hoidosta. Tavoitteena oli lisätä tietoutta omaisille, ammattihenkilöille ja asiasta kiinnostuneille sekä tuoda vertaiskokemuksellista tietoa pakko-oireista häiriöstä sairastaville.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysia apuna käyttäen. Teemahaastatteluihin osallistui kolme pakko-oireista häiriötä sairastavaa henkilöä. Kaikilla pakko-oireet ilmenivät pakkoajatuksina ja yhdellä haastateltavista oli lisäksi pakko-toimintoja. Tutkimuksen pääteemoina olivat kokemukset pakko-oireisessa häiriössä käytetyistä hoitomuodoista ja niiden tehokkuudesta, pakko-oireisen häiriön vaikutuksista elämään sekä omaisten ja ammattihenkilöiden antamasta tuesta sairauden aikana.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pakko-oireinen häiriö vaikuttaa negatiivisesti moneen eri elämän osa-alueeseen. Opiskelut, työ, perheen perustaminen ja omien unelmien toteuttaminen on huomattavasti hankalampaa ja jopa mahdotonta kun pakko-oireet vievät jopa 24 tuntia vuorokaudesta. Hoitoon hakeutuminen saattoi viivästyä usealla vuodella koska sairaus miellettiin osaksi omaa persoonaa. Kokemukset hoitomuodoista ja niiden tehokkuudesta vaihtelivat haastateltavien välillä. Jokainen oli kuitenkin löytänyt itselleen sopivimman hoitokeinon. Ammattihenkilöiden tuki koettiin pääsääntöisesti positiivisena. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta pakko-oireista häiriötä ymmärrettiin ja oireet otettiin todesta. Omaisten keskuudessa oli enemmän henkilöitä, jotka vähättelivät tai eivät ymmärtäneet sairauden vakavuutta. Omaisista löytyi kuitenkin ainakin yksi henkilö, joka ymmärsi ja oli tukena.
Pakko-oireinen häiriö on monimuotoinen erilaisten pakkoajatuksien ja -toimintojen vuoksi. Jatkotutkimuksien avulla pystyttäisiin saamaan sairastuneiden ääni laaja-alaisemmin kuuluviin. Tärkeää olisi saada sairaus ja sen vakavuus enemmän ihmisten tietoisuuteen. Tietoisuuden lisääntyminen saattaisi esimerkiksi madaltaa kynnystä sairauden tunnistamisesta ja näin ollen nopeuttaa hoitoon hakeutumista.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysia apuna käyttäen. Teemahaastatteluihin osallistui kolme pakko-oireista häiriötä sairastavaa henkilöä. Kaikilla pakko-oireet ilmenivät pakkoajatuksina ja yhdellä haastateltavista oli lisäksi pakko-toimintoja. Tutkimuksen pääteemoina olivat kokemukset pakko-oireisessa häiriössä käytetyistä hoitomuodoista ja niiden tehokkuudesta, pakko-oireisen häiriön vaikutuksista elämään sekä omaisten ja ammattihenkilöiden antamasta tuesta sairauden aikana.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pakko-oireinen häiriö vaikuttaa negatiivisesti moneen eri elämän osa-alueeseen. Opiskelut, työ, perheen perustaminen ja omien unelmien toteuttaminen on huomattavasti hankalampaa ja jopa mahdotonta kun pakko-oireet vievät jopa 24 tuntia vuorokaudesta. Hoitoon hakeutuminen saattoi viivästyä usealla vuodella koska sairaus miellettiin osaksi omaa persoonaa. Kokemukset hoitomuodoista ja niiden tehokkuudesta vaihtelivat haastateltavien välillä. Jokainen oli kuitenkin löytänyt itselleen sopivimman hoitokeinon. Ammattihenkilöiden tuki koettiin pääsääntöisesti positiivisena. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta pakko-oireista häiriötä ymmärrettiin ja oireet otettiin todesta. Omaisten keskuudessa oli enemmän henkilöitä, jotka vähättelivät tai eivät ymmärtäneet sairauden vakavuutta. Omaisista löytyi kuitenkin ainakin yksi henkilö, joka ymmärsi ja oli tukena.
Pakko-oireinen häiriö on monimuotoinen erilaisten pakkoajatuksien ja -toimintojen vuoksi. Jatkotutkimuksien avulla pystyttäisiin saamaan sairastuneiden ääni laaja-alaisemmin kuuluviin. Tärkeää olisi saada sairaus ja sen vakavuus enemmän ihmisten tietoisuuteen. Tietoisuuden lisääntyminen saattaisi esimerkiksi madaltaa kynnystä sairauden tunnistamisesta ja näin ollen nopeuttaa hoitoon hakeutumista.