Vaneri-liimapuuliitoksen kestävyys
Sorvari, Tuomas (2015)
Sorvari, Tuomas
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076761
Tiivistelmä
Vaneri-liimapuuliitos on uudenlainen tapa tehdä puisia liitoksia, missä ei käytetä minkäänlaisia mekaanisia liittimiä. Liitoksen idean pohjana on ollut luoda luja, itsenäisesti liimauspuristuksen muodostava ja esteettinen, lähes kaikkiin liitoksiin sopiva menetelmä.
Tässä opinnäytetyössä käsitellään liitoksen kestävyyttä, kun siihen kohdistuu veto-, taivutus- se-kä leikkausrasitusta. Liitoksen kestävyys on arvioitu teoreettisesti laskemalla sekä suorittamalla lujuustestaukset.
Jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli havaittavissa se, ettei kyseisen tyyppiselle liitokselle löydy täy-sin eksakteja faktoihin perustuvia laskentamalleja. Tästä syystä opinnäytetyössä esitetyt laskel-mat eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan ne ovat omia ajatuksia liitokseen kohdistuvista rasituk-sista.
Joiltakin osin esitetyt laskelmat olivat lähellä todellista kestävyyttä, kun niitä vertailtiin lujuustes-teissä saatuihin tuloksiin. Joiltakin osin laskelmat ovat suuntaa antavia, sillä ne perustuvat oletta-muksiin. Tästä syystä laskelmat eivät sellaisenaan ole käyttökelpoisia ilman jatkotutkimuksia.
Tulosten perusteella suosittelisin lisätestien tekemistä erikokoisilla liitoksilla ja materiaaleilla, jotta voitaisiin kehittää laskentamalleja. Myös liitoksen mallintamiseen soveltuvan ohjelman, jolla voi simuloida rasituksia, löytäminen olisi tärkeää. Tällöin ohjelman avulla voisi kokeilla eri ratkaisujen vaikutusta liitoksen kestävyyteen.
Tässä opinnäytetyössä käsitellään liitoksen kestävyyttä, kun siihen kohdistuu veto-, taivutus- se-kä leikkausrasitusta. Liitoksen kestävyys on arvioitu teoreettisesti laskemalla sekä suorittamalla lujuustestaukset.
Jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli havaittavissa se, ettei kyseisen tyyppiselle liitokselle löydy täy-sin eksakteja faktoihin perustuvia laskentamalleja. Tästä syystä opinnäytetyössä esitetyt laskel-mat eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan ne ovat omia ajatuksia liitokseen kohdistuvista rasituk-sista.
Joiltakin osin esitetyt laskelmat olivat lähellä todellista kestävyyttä, kun niitä vertailtiin lujuustes-teissä saatuihin tuloksiin. Joiltakin osin laskelmat ovat suuntaa antavia, sillä ne perustuvat oletta-muksiin. Tästä syystä laskelmat eivät sellaisenaan ole käyttökelpoisia ilman jatkotutkimuksia.
Tulosten perusteella suosittelisin lisätestien tekemistä erikokoisilla liitoksilla ja materiaaleilla, jotta voitaisiin kehittää laskentamalleja. Myös liitoksen mallintamiseen soveltuvan ohjelman, jolla voi simuloida rasituksia, löytäminen olisi tärkeää. Tällöin ohjelman avulla voisi kokeilla eri ratkaisujen vaikutusta liitoksen kestävyyteen.