"Yksin ei pysty menemään eteenpäin" : Hoitajien kokemuksia kollegiaalisuudesta psykiatrisessa hoitotyössä
Korkiakangas, Niina; Lehtinen, Sari (2015)
Korkiakangas, Niina
Lehtinen, Sari
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045853
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata hoitajien välistä kollegiaalisuutta psykiatrisessa hoitotyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tavoitteena oli lisätä tietoa kollegiaalisuudesta ja saada hoitajat pohtimaan sen merkitystä hoitotyössä sekä löytää välineitä sen vahvistamiseksi. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten hoitajat ymmärtävät kollegiaalisuuden, millaisia kokemuksia hoitajilla on kollegiaalisuudesta ja miten kollegiaalisuutta pitäisi hoitajien mielestä kehittää. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista menetelmää. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella ja analysoitiin sisällönanalyysillä syksyllä 2014.
Tuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat kokivat kollegiaalisuuden koostuvan hyvästä käyttäytymisestä kollegaa kohtaan. Sairaanhoitajat kuvasivat kollegiaalisuuden asiallisena käytöksenä, johon kuuluu rakentava vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Heillä kaikilla oli myös kokemuksia epäasiallisesta käytöksestä, jota he kuvailivat varovaisesti. Tuloksista nousi esiin työhyvinvointitoiminta. Sitä kehittämällä voitaisiin parantaa kollegiaalisuutta heidän työyhteisössään.
Jatkossa voitaisiin tutkia kollegiaalisuutta jo varhaisessa vaiheessa opintojen aikana opiskelijoiden kokemuksiin pohjautuen. Tärkeää olisi myös selvittää, missä vaiheessa kollegiaalisuus muuttuu epäkollegiaalisuudeksi ja mistä se johtuu vai onko se vain yleisesti hyväksytty toimintatapa naisvaltaisella ja hierakkisella hoitoalalla.
Tuloksista ilmeni, että sairaanhoitajat kokivat kollegiaalisuuden koostuvan hyvästä käyttäytymisestä kollegaa kohtaan. Sairaanhoitajat kuvasivat kollegiaalisuuden asiallisena käytöksenä, johon kuuluu rakentava vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Heillä kaikilla oli myös kokemuksia epäasiallisesta käytöksestä, jota he kuvailivat varovaisesti. Tuloksista nousi esiin työhyvinvointitoiminta. Sitä kehittämällä voitaisiin parantaa kollegiaalisuutta heidän työyhteisössään.
Jatkossa voitaisiin tutkia kollegiaalisuutta jo varhaisessa vaiheessa opintojen aikana opiskelijoiden kokemuksiin pohjautuen. Tärkeää olisi myös selvittää, missä vaiheessa kollegiaalisuus muuttuu epäkollegiaalisuudeksi ja mistä se johtuu vai onko se vain yleisesti hyväksytty toimintatapa naisvaltaisella ja hierakkisella hoitoalalla.