Alakouluikäisten lastenreumaa sairastavien lasten näkemyksiä hyvästä hoitotyöstä
Eskelinen, Eveliina; Venla.S.Karikumpu@edu.savonia.fi, Venla Karikumpu; Marianne.J..Sorjonen@edu.savonia.fi, Marianne Sorjonen (2015)
Eskelinen, Eveliina
Venla.S.Karikumpu@edu.savonia.fi, Venla Karikumpu
Marianne.J..Sorjonen@edu.savonia.fi, Marianne Sorjonen
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504305604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504305604
Tiivistelmä
Lastenreumaksi määritellään alle 16-vuotiaan lapsen tuntemattomasta syystä vähintään kuusi viikkoa kestävä tu-lehdus nivelissä. Lastenreuma käsittää seitsemän eri reumatyyppiä. Suomessa lastenreumaan sairastuu noin 150 – 200 lasta vuosittain. Lastenreumaa sairastavan hoitotyö tapahtuu pääsääntöisesti polikliinisesti. Poliklinikkakäynti muodostuu lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotoista, jotka ovat lyhyitä ja tehokkaita. Poliklinikalla toiminnan ta-voitteena on perhekeskeinen hoitotyö ja hoidon kohteena on aina ensisijaisesti lapsi, koskaan ei hoideta pelkkää sairautta. Poliklinikalla vastuu lastenreuman hoidon ohjauksesta kuuluu usein hoitajille. Lastenreumassa hoitotyön keinoina käytetään terveyskasvatusta, ohjausta ja opetusta.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lastenreumaa sairastavien odotuksia, kokemuksia ja mielipiteitä sairaala-hoidosta ja sairaanhoitajan roolista. Tavoitteena on saada tietoa siitä, mitä odotuksia ja toiveita lapsilla on hoito-työstä, jotta se olisi lapsiystävällisempää. Pääasiallisena tavoitteena on tuottaa tietoa laadukkaamman ja lapsiläh-töisemmän hoitotyön kehittämiseksi. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta alakouluikäistä 7-11 -vuotiasta lastenreumaa sairastavaa lasta. Tutki-musaineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimustuloksista ilmenee, että lapsille on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Hyvää hoitoa lasten mielestä on yksilöllinen huomiointi ja keskusteleminen suoraan lapselle. Vanhemmilla ja läheisillä on suuri rooli myönteisen hoitokokemuksen kannalta. Lapset toivovat tuttua hoitajaa tullakseen ymmärretyksi paremmin sekä he arvostavat hoidon kiirreettömyyttä, hoitajan ammattitaitoa ja tietämystä.
Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää useat lasten parissa työskentelevät ammattiryhmät. Tutkimustulokset antavat hoitajille hyviä vinkkejä lasten kanssa työskentelyyn. Lasten toiveiden perusteella osaston tai -poliklinikan toimintaa voi kehittää lapsia paremmin huomioivaksi. Jatkotutkimusaiheeksi sopii sellaisten lasten haastatteleminen, joilla ei ole kokemusta sairaalahoidosta. Tällaisesta tutkimuksesta selviää, mitä hyvä hoito on heidän mielestä ja miten se eroaa pitkäaikaissairaiden lasten näkemyksestä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lastenreumaa sairastavien odotuksia, kokemuksia ja mielipiteitä sairaala-hoidosta ja sairaanhoitajan roolista. Tavoitteena on saada tietoa siitä, mitä odotuksia ja toiveita lapsilla on hoito-työstä, jotta se olisi lapsiystävällisempää. Pääasiallisena tavoitteena on tuottaa tietoa laadukkaamman ja lapsiläh-töisemmän hoitotyön kehittämiseksi. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta alakouluikäistä 7-11 -vuotiasta lastenreumaa sairastavaa lasta. Tutki-musaineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimustuloksista ilmenee, että lapsille on tärkeää tulla kuulluksi ja huomioiduksi. Hyvää hoitoa lasten mielestä on yksilöllinen huomiointi ja keskusteleminen suoraan lapselle. Vanhemmilla ja läheisillä on suuri rooli myönteisen hoitokokemuksen kannalta. Lapset toivovat tuttua hoitajaa tullakseen ymmärretyksi paremmin sekä he arvostavat hoidon kiirreettömyyttä, hoitajan ammattitaitoa ja tietämystä.
Tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää useat lasten parissa työskentelevät ammattiryhmät. Tutkimustulokset antavat hoitajille hyviä vinkkejä lasten kanssa työskentelyyn. Lasten toiveiden perusteella osaston tai -poliklinikan toimintaa voi kehittää lapsia paremmin huomioivaksi. Jatkotutkimusaiheeksi sopii sellaisten lasten haastatteleminen, joilla ei ole kokemusta sairaalahoidosta. Tällaisesta tutkimuksesta selviää, mitä hyvä hoito on heidän mielestä ja miten se eroaa pitkäaikaissairaiden lasten näkemyksestä.