Suonensisäisen lääkehoidon kirjaaminen hoitotason ensihoidossa
Heikkinen, Milla; Pehkonen, Aki; Pennanen, Mika (2015)
Heikkinen, Milla
Pehkonen, Aki
Pennanen, Mika
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504094136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504094136
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, kuinka Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hoitotason ensihoitajat noudattavat suonensisäisen lääkehoidon toteuttamisen valtakunnallisia ohjeita kirjaamisen osalta ja millaisia asioita lääkärin antamasta hoito-ohjeesta dokumentoidaan ensihoitolomakkeelle. Opinnäytetyön tavoitteina olivat potilasturvallisuuden ja ensihoidon kirjaamisen laadun kehittäminen. Tavoitteena oli myös, että Kuopion yliopistollisen sairaalan ensihoitokeskus pystyy käyttämään tuloksia toimintansa kehittämiseen.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä järjestää alueensa ensihoitopalvelun, joka on osa terveydenhuollon päivystystoimintaa. Ensihoitopalvelun ja ensihoitajan tehtävänä on äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella. Pohjois-Savon alueen ensihoitopalveluiden järjestämisestä vastaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineistona oli vuoden 2013 alusta (1.1. -20.4.2013) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitokeskuksen alueelta 120 ensihoitokertomusta, eli Kansaneläkelaitoksen SV 210 –lomaketta, joissa oli kirjattu potilaan saaneen suonensisäistä lääkitystä. Yhteensä lääkitystapahtumia oli 154.
Tuloksissa selvisi, että potilaita oli suonensisäisesti lääkitty eniten kipulääkkeillä, joiden osuus oli lähes 60 %. Rytmihäiriölääkkeiden, akuutin sydäntapahtuman lääkkeiden ja neurologisen potilaan ensihoitolääkkeiden osuus oli yhteensä kolmasosa kaikista käytetyistä suonensisäisistä lääkkeistä. Ensihoitajat kirjasivat potilaan peruselintoimintoja mittaavia parametreja paremmin ennen lääkkeen antoa kuin lääkkeen annon jälkeen. Lääkehoidon toteutuksen kirjaamisessa annosmäärät ja lääkkeiden antoajat oli kirjattu hyvin. Ensihoitajat pyysivät lääkäriltä hoito-ohjeen 55 kertaa ja saadusta hoito-ohjeesta ensihoitolomakkeelle oli parhaiten kirjattu lääkkeen nimi ja annosmäärä. Tilanteissa, joissa ensihoitaja sai toteuttaa lääkehoitoa itsenäisesti ilman hoito-ohjeen pyytämistä, peruselintoimintoja mittaavien parametrien kirjaaminen oli heikompaa verrattuna niihin tilanteisiin, joissa tarvittiin lääkärin antama hoito-ohje.
Jatkotutkimusaiheina tälle opinnäytetyölle ovat vastaavanlaisen tutkimuksen tekeminen lääkeainekohtaisesti ja tutkimuksen uudelleen tekeminen eri ajankohtana Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hoitotason ensihoidon yksiköille.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä järjestää alueensa ensihoitopalvelun, joka on osa terveydenhuollon päivystystoimintaa. Ensihoitopalvelun ja ensihoitajan tehtävänä on äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella. Pohjois-Savon alueen ensihoitopalveluiden järjestämisestä vastaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineistona oli vuoden 2013 alusta (1.1. -20.4.2013) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitokeskuksen alueelta 120 ensihoitokertomusta, eli Kansaneläkelaitoksen SV 210 –lomaketta, joissa oli kirjattu potilaan saaneen suonensisäistä lääkitystä. Yhteensä lääkitystapahtumia oli 154.
Tuloksissa selvisi, että potilaita oli suonensisäisesti lääkitty eniten kipulääkkeillä, joiden osuus oli lähes 60 %. Rytmihäiriölääkkeiden, akuutin sydäntapahtuman lääkkeiden ja neurologisen potilaan ensihoitolääkkeiden osuus oli yhteensä kolmasosa kaikista käytetyistä suonensisäisistä lääkkeistä. Ensihoitajat kirjasivat potilaan peruselintoimintoja mittaavia parametreja paremmin ennen lääkkeen antoa kuin lääkkeen annon jälkeen. Lääkehoidon toteutuksen kirjaamisessa annosmäärät ja lääkkeiden antoajat oli kirjattu hyvin. Ensihoitajat pyysivät lääkäriltä hoito-ohjeen 55 kertaa ja saadusta hoito-ohjeesta ensihoitolomakkeelle oli parhaiten kirjattu lääkkeen nimi ja annosmäärä. Tilanteissa, joissa ensihoitaja sai toteuttaa lääkehoitoa itsenäisesti ilman hoito-ohjeen pyytämistä, peruselintoimintoja mittaavien parametrien kirjaaminen oli heikompaa verrattuna niihin tilanteisiin, joissa tarvittiin lääkärin antama hoito-ohje.
Jatkotutkimusaiheina tälle opinnäytetyölle ovat vastaavanlaisen tutkimuksen tekeminen lääkeainekohtaisesti ja tutkimuksen uudelleen tekeminen eri ajankohtana Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hoitotason ensihoidon yksiköille.