Suojellun puutalokiinteistön muuttaminen asuinkäyttöön. As.Oy Vuorihovi
Kokkonen, Vesa (2015)
Kokkonen, Vesa
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504073998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504073998
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kertoa, kuinka v.1901 valmistunut puutalokiinteistö remontoidaan vastaamaan tämän päivän asumisen tarpeita. Kohteena oleva rakennus on museoviraston suojelukohde, ja se on vuodesta 1983 toiminut toimistorakennuksena.. Työssä tarkasteltiin hieman rakennuksen historiaa ja myös sitä, kuinka hanke käynnistyi.
Työssä selvitettiin myös, mitä erityisvaatimuksia tässä kohteessa oli suunnittelussa ja rakennustöissä, sekä tarkasteltiin tärkeimpiä työmenetelmiä ja haasteita, mitä hanke toi tullessaan. Rakennukseen rakennettiin 8 kpl asuntoja. Tarkastelun kohteena olivat alapohja, rakennuksen väli- ja ulkoseinät, yläpohja sekä talotekniikka. Alapohja säilyi pääosin entisellään, eikä sitä tarvinnut uusia kuin muutamilta osin. Rakennuksen runko säilyi kantavilta rakenteiltaan ja julkisivultaan lähestulkoon entisellään. Ullakolle ulottuvien huoneistojen kohdalla välipohjasta tehtiin asumisen hyötykuormat kantava rakenne. Alapohjan sekä rakennuksen rungon ja yläpohjan lämmöneristeet uusittiin pääosin saneerauksessa. Opinnäytetyömateriaali on kertynyt enimmäkseen kohteen seurannasta tehdyistä muistiinpanoista sekä dokumentoimalla kohdetta valokuvin.
Työn lopputuloksena voidaan päätellä, että vanhojen ja suojeltujen puutalokiinteistöjen saneerauksessa kannattaa panostaa huolellisesti ennakkosuunnitteluun, jotta haluttuun lopputulokseen päästään ilman yllätyksiä. Aikataulussa kannattaa ottaa paremmin huomioon mahdolliset muutos- ja häiriötekijät. Rakennushistoriaselvityksellä sekä museoviraston korjauskorttien käytöllä olisi voinut olla merkitystä suunniteltaessa hankkeen toteutusta.
Työssä selvitettiin myös, mitä erityisvaatimuksia tässä kohteessa oli suunnittelussa ja rakennustöissä, sekä tarkasteltiin tärkeimpiä työmenetelmiä ja haasteita, mitä hanke toi tullessaan. Rakennukseen rakennettiin 8 kpl asuntoja. Tarkastelun kohteena olivat alapohja, rakennuksen väli- ja ulkoseinät, yläpohja sekä talotekniikka. Alapohja säilyi pääosin entisellään, eikä sitä tarvinnut uusia kuin muutamilta osin. Rakennuksen runko säilyi kantavilta rakenteiltaan ja julkisivultaan lähestulkoon entisellään. Ullakolle ulottuvien huoneistojen kohdalla välipohjasta tehtiin asumisen hyötykuormat kantava rakenne. Alapohjan sekä rakennuksen rungon ja yläpohjan lämmöneristeet uusittiin pääosin saneerauksessa. Opinnäytetyömateriaali on kertynyt enimmäkseen kohteen seurannasta tehdyistä muistiinpanoista sekä dokumentoimalla kohdetta valokuvin.
Työn lopputuloksena voidaan päätellä, että vanhojen ja suojeltujen puutalokiinteistöjen saneerauksessa kannattaa panostaa huolellisesti ennakkosuunnitteluun, jotta haluttuun lopputulokseen päästään ilman yllätyksiä. Aikataulussa kannattaa ottaa paremmin huomioon mahdolliset muutos- ja häiriötekijät. Rakennushistoriaselvityksellä sekä museoviraston korjauskorttien käytöllä olisi voinut olla merkitystä suunniteltaessa hankkeen toteutusta.