Pitkäaikaisen sairaalahoidon vaikutukset riskiraskauspotilaan seksuaalisuuteen : Kirjallisuuskatsaus
Välimaa, Niina; Vähälä, Noora (2014)
Välimaa, Niina
Vähälä, Noora
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503173276
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503173276
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme aiheena on pitkäaikaisen sairaalahoidon vaikutukset riskiraskauspotilaan seksuaalisuuteen. Tarkoituksena on selvittää mitä on raskaana olevan potilaan seksuaalisuus ja miten se tulisi huomioida pitkäaikaisessa sairaalahoidossa riskiraskausosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena on antaa riskiraskausosaston henkilökunnalle ohjeita ja keinoja siihen, miten seksuaalisuus tulisi huomioida osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Selvitettäviä tutkimusongelmia ovat mitä seksuaalisuus pitää sisällään raskaana olevan potilaan näkökulmasta, miten pitkä sairaalajakso vaikuttaa potilaan seksuaalisuuteen sekä miten raskaana olevan potilaan seksuaalisuus tulisi riskiraskausosastolla huomioida. Opinnäytetyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Aineistona oli 19 tutkimusta tai artikkelia.
Seksuaalisuus nähdään olennaisena osana ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Se on osa ihmisen persoonallisuutta eikä sitä voida erottaa muusta psyykkisestä toiminnasta. Raskauden aikana naisen seksuaalisuus kokee suuria muutoksia. Tähän vaikuttavat niin kehon fyysiset kuin psyykkisetkin muutokset, jotka muuttavat seksuaalisuutta. Jos raskaus muuttuu yllättäen riskiraskaudeksi, seksuaalisuus ja sen ulottuvuudet jäävät helposti vähälle huomiolle. Seksuaalisuus nähdään kuitenkin kuuluvaksi naisen persoonallisuuteen, joten myös se tulisi huomioida riskiraskaudessa ja sen hoidossa. Raskaana oleva nainen voidaan määrätä vuodelepoon monien erilaisten raskauskomplikaatioiden vuoksi. Vuodelevolla on paljon fyysisiä ja psyykkisiä seuraamuksia. Vuodelevossa olleiden naisten kertoman mukaan jo lyhyt vuodelepo aiheutti henkistä pahoinvointia, lihasjäntevyyden vähenemistä, depression oireita, ummetusta, uupumusta, turhautumista, masennusta, vihaa, yksinäisyyttä, pelkoa ja syyllisyyttä. Vuodelevolla näyttää olevan emotionaalinen ja sosiaalinen merkitys niin raskaana olevalle kuin koko perheellekin. Suurin osa pareista asettaa naisen ja sikiön voinnin etusijalle ja unohtaa parisuhteeseen liittyvän seksuaalisuuden tilanteen rauhoittumiseen asti. Toisille pareille tilanne voi kuitenkin aiheuttaa stressiä, jolloin emotionaalinen läheisyys vähenee. Riskiraskaudessa parien tuleekin kehittää muita luontevia tapoja olla toistensa lähellä ja ilmentää seksuaalisuuttaan. Tässä terveydenhuollon ammattilaisen tulee tukea pareja.
Jatkotutkimuksena tulisi selvittää riskiraskausosastolla työskentelevien olemassa olevia keinoja, joilla he tukevat seksuaalisuutta. Osastolla työskenteleviltä voisi kvalitatiivisella tutkimuksella selvittää, kuinka paljon ja minkälaisilla keinoilla he työssään huomioivat potilaiden seksuaalisuutta.
Seksuaalisuus nähdään olennaisena osana ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Se on osa ihmisen persoonallisuutta eikä sitä voida erottaa muusta psyykkisestä toiminnasta. Raskauden aikana naisen seksuaalisuus kokee suuria muutoksia. Tähän vaikuttavat niin kehon fyysiset kuin psyykkisetkin muutokset, jotka muuttavat seksuaalisuutta. Jos raskaus muuttuu yllättäen riskiraskaudeksi, seksuaalisuus ja sen ulottuvuudet jäävät helposti vähälle huomiolle. Seksuaalisuus nähdään kuitenkin kuuluvaksi naisen persoonallisuuteen, joten myös se tulisi huomioida riskiraskaudessa ja sen hoidossa. Raskaana oleva nainen voidaan määrätä vuodelepoon monien erilaisten raskauskomplikaatioiden vuoksi. Vuodelevolla on paljon fyysisiä ja psyykkisiä seuraamuksia. Vuodelevossa olleiden naisten kertoman mukaan jo lyhyt vuodelepo aiheutti henkistä pahoinvointia, lihasjäntevyyden vähenemistä, depression oireita, ummetusta, uupumusta, turhautumista, masennusta, vihaa, yksinäisyyttä, pelkoa ja syyllisyyttä. Vuodelevolla näyttää olevan emotionaalinen ja sosiaalinen merkitys niin raskaana olevalle kuin koko perheellekin. Suurin osa pareista asettaa naisen ja sikiön voinnin etusijalle ja unohtaa parisuhteeseen liittyvän seksuaalisuuden tilanteen rauhoittumiseen asti. Toisille pareille tilanne voi kuitenkin aiheuttaa stressiä, jolloin emotionaalinen läheisyys vähenee. Riskiraskaudessa parien tuleekin kehittää muita luontevia tapoja olla toistensa lähellä ja ilmentää seksuaalisuuttaan. Tässä terveydenhuollon ammattilaisen tulee tukea pareja.
Jatkotutkimuksena tulisi selvittää riskiraskausosastolla työskentelevien olemassa olevia keinoja, joilla he tukevat seksuaalisuutta. Osastolla työskenteleviltä voisi kvalitatiivisella tutkimuksella selvittää, kuinka paljon ja minkälaisilla keinoilla he työssään huomioivat potilaiden seksuaalisuutta.