Isien kokemuksia kohtukuolemasta : Kokemuksia surusta ja kätilön antamasta tuesta
Pellinen, Nelli (2015)
Pellinen, Nelli
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503163230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503163230
Tiivistelmä
Kohtukuolema tarkoittaa sikiön kuolemaa kohtuun. Suomen laki määrittelee tilanteen kohtukuolemaksi, jos raskautta on kulunut 22 täyttä raskausviikkoa tai sikiö on painoltaan vähintään 500g. Kohtukuolema voi johtua monesta syystä. Syy pyritään selvittämään, mutta tässä ei aina onnistuta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka isät kokivat kohtukuoleman tuoman surun ja kätilön antaman tuen sairaalassa ollessaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan työntekijät, erityisesti kätilöt, voivat kehittää työtään. Isät saavat vertaistuellista tietoa siitä, kuinka muut isät ovat kokeneet kohtukuoleman.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeeseen vastasi neljä (n=4) kohtukuoleman kohdannutta isää. Isät olivat kohdanneet kohtukuoleman raskausviikoilla 24–36. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksessa isät kuvasivat kohtukuoleman tuomaa surua raskaaksi ja järkyttäväksi. Kätilöiden antamaa tukea isät kuvasivat auttavaksi, lämpimäksi ja ammatilliseksi. Emotionaalisen ja tiedollisen tuen antaminen koettiin tärkeäksi. Kehityshaasteena esiin nousi isän kohtaaminen ja huomioiminen.
Jatkossa olisi hyvä tutkia isän surua ja tuen saamista sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Muiden perheenjäsenten surua ja tuen saamista tulee kartoittaa myös.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka isät kokivat kohtukuoleman tuoman surun ja kätilön antaman tuen sairaalassa ollessaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan työntekijät, erityisesti kätilöt, voivat kehittää työtään. Isät saavat vertaistuellista tietoa siitä, kuinka muut isät ovat kokeneet kohtukuoleman.
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeeseen vastasi neljä (n=4) kohtukuoleman kohdannutta isää. Isät olivat kohdanneet kohtukuoleman raskausviikoilla 24–36. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksessa isät kuvasivat kohtukuoleman tuomaa surua raskaaksi ja järkyttäväksi. Kätilöiden antamaa tukea isät kuvasivat auttavaksi, lämpimäksi ja ammatilliseksi. Emotionaalisen ja tiedollisen tuen antaminen koettiin tärkeäksi. Kehityshaasteena esiin nousi isän kohtaaminen ja huomioiminen.
Jatkossa olisi hyvä tutkia isän surua ja tuen saamista sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Muiden perheenjäsenten surua ja tuen saamista tulee kartoittaa myös.