Sepelvaltimotautipotilaan kotiutusvaiheen potilasohjaus : katsaus kirjallisuuteen
Sirviö, Hilla; Vilmi, Veera (2014)
Sirviö, Hilla
Vilmi, Veera
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503092925
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503092925
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla sepelvaltimotautipotilaan ohjaustarpeita kotiutusvaiheessa. Tavoitteenamme oli tuottaa sellaista tietoa, jota terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää koulutuksessaan ja sepelvaltimotautipotilaan kotiutusvaiheen ohjauksen kehittämisessä. Hyvä potilasohjaus on tärkeä osa hoitotyötä ja sen kehittämisellä on myönteisiä vaikutuksia muun muassa potilaiden terveyteen, terveyden edistämiseen ja kansantalouteen.
Opinnäytetyö toteutettiin mukailemalla kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tutkimusaineisto kerättiin hoitotieteellisistä tietokannoista: Medic, Pubmed ja Cinahl. Tutkimusaineisto muodostui kuudesta hoitotieteellisestä tutkimusartikkelista ja yhdestä hoitotieteen väitöskirjasta. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Keskeisempiä opinnäytetyön tuloksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen edistämiseksi ovat: riittävä ohjaus sepelvaltimotaudista, riittävä ohjaus sepelvaltimotaudin hoidosta, ohjauksen eteneminen potilaslähtöisesti, omaisten huomioiminen ohjauksessa, potilasohjauksen tasokas toteuttaminen, potilaan taustatekijöiden huomioiminen ohjauksessa ja ohjaus hyvistä elämäntavoista.
Opinnäytetyön keskeisempiä tuloksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen estävistä tekijöistä ovat: riittämätön ohjaus sepelvaltimotaudista ja sen hoidosta, elämäntapaohjauksen puute, riittämättömät resurssit ja ohjausmenetelmien yksipuolisuus, hoitajan puutteelliset ohjaustaidot ja taloudellisen pärjäämisen sekä sosiaalisentuen saannin puute.
Sepelvaltimotaudista ja ohjauksesta on paljon tutkittua tietoa. Erityisesti on useita suomalaisia tutkimuksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksesta. Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitajien tietotasossa on puutteita, ohjausmenetelmiä tulisi käyttää monipuolisemmin ja potilaiden taustatekijät vaikuttavat ohjaukseen. Ohjaus painottuu usein väärään ajankohtaan, eikä sitä ole tasaisesti hoidon aikana, joka estää ohjauksen onnistumista. Tutkimuksista kävi ilmi, että sepelvaltimotautipotilaan ohjauksessa on myös paljon hyvää ja potilaat ovat usein tyytyväisiä ohjaukseen.
Opinnäytetyö toteutettiin mukailemalla kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tutkimusaineisto kerättiin hoitotieteellisistä tietokannoista: Medic, Pubmed ja Cinahl. Tutkimusaineisto muodostui kuudesta hoitotieteellisestä tutkimusartikkelista ja yhdestä hoitotieteen väitöskirjasta. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Keskeisempiä opinnäytetyön tuloksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen edistämiseksi ovat: riittävä ohjaus sepelvaltimotaudista, riittävä ohjaus sepelvaltimotaudin hoidosta, ohjauksen eteneminen potilaslähtöisesti, omaisten huomioiminen ohjauksessa, potilasohjauksen tasokas toteuttaminen, potilaan taustatekijöiden huomioiminen ohjauksessa ja ohjaus hyvistä elämäntavoista.
Opinnäytetyön keskeisempiä tuloksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen estävistä tekijöistä ovat: riittämätön ohjaus sepelvaltimotaudista ja sen hoidosta, elämäntapaohjauksen puute, riittämättömät resurssit ja ohjausmenetelmien yksipuolisuus, hoitajan puutteelliset ohjaustaidot ja taloudellisen pärjäämisen sekä sosiaalisentuen saannin puute.
Sepelvaltimotaudista ja ohjauksesta on paljon tutkittua tietoa. Erityisesti on useita suomalaisia tutkimuksia sepelvaltimotautipotilaan ohjauksesta. Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitajien tietotasossa on puutteita, ohjausmenetelmiä tulisi käyttää monipuolisemmin ja potilaiden taustatekijät vaikuttavat ohjaukseen. Ohjaus painottuu usein väärään ajankohtaan, eikä sitä ole tasaisesti hoidon aikana, joka estää ohjauksen onnistumista. Tutkimuksista kävi ilmi, että sepelvaltimotautipotilaan ohjauksessa on myös paljon hyvää ja potilaat ovat usein tyytyväisiä ohjaukseen.