"Jotenkin siitä vain selvittiin, kun ei ollut vaihtoehtoja" : Vanhempien kokemuksia koliikin hoidosta, vaikutuksista ja siitä selviytymisestä
Mäkelä, Hanna; Mäkinen, Titta (2014)
Mäkelä, Hanna
Mäkinen, Titta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503032710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503032710
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kuvataan vauvan normaalin itkun ja koliikki-itkun eroja, niiden taustalla olevia syitä sekä hoitokeinoja. Tarkoituksena oli kerätä tietoa ja kokemuksia vauvan koliikkiajasta sen läpikäyneiltä vanhemmilta. Tehtävänä oli selvittää tutkimuksen avulla, miten perheet selviytyivät henkisesti vauvan koliikki-ajasta ja millaisia keinoja perhe käytti hoitaakseen itseään ja mahdollista parisuhdettaan. Tehtävänä oli myös koota perheen hyväksi havaitsemia koliikkivauvan hoitokeinoja, kartoittaa terveydenhuollon ammattilaisilta saatua tukea sekä selvittää, jäikö perhe kaipaamaan heiltä jotain lisää. Näiden pohjalta tavoitteena oli tuottaa terveydenhuollon ammattilaisille vanhempien tarpeista lähtevää tietoa, jota he voivat hyödyntää työskennellessään koliikkiperheiden kanssa.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin Internetin keskustelupalstoille laitetulla kyselyllä, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Kysymykset muodostettiin opinnäytetyömme tehtävien pohjalta. Kyselyllä pyrittiin tavoittamaan 2-16-viikkoisten koliikkivauvojen vanhemmat.
Tutkimustulosten mukaan koliikin koetaan vaikuttavan negatiivisesti omaan hyvinvointiin ja parisuhteeseen. Henkistä jaksamista helpotetaan vuorottelemalla vauvan hoidossa. Sen sijaan ulkopuolista apua kodin askareissa ja lastenhoidossa hyödynnetään vain vähän. Vastauksissa korostuu useiden eri hoitokeinojen kokeilu tuloksetta. Terveydenhuollolta kaivataan erityisesti lastenhoitoapua, konkreettisia hoito- ja rauhoittelumenetelmiä, asian todesta ottamista ja jaksamisen tukemista. Tällä hetkellä tuki koetaan riittämättömäksi.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että koliikkiin ei edelleenkään ole varmaa hoitokeinoa ja ainoana vaihtoehtona on kokeilla erilaisia menetelmiä vauvan rauhoitteluun. Huolimatta raskaasta elämänvaiheesta koliikkivaiheen aikana osataan hyödyntää kumppanin tukea. Terveydenhuollon antama tuki jää kuitenkin vaillinaiseksi. Tästä johtuen lapsiperheiden kanssa työskenteleville tulisi tarjota lisäkoulutusta aiheesta.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin Internetin keskustelupalstoille laitetulla kyselyllä, joka sisälsi kuusi avointa kysymystä. Kysymykset muodostettiin opinnäytetyömme tehtävien pohjalta. Kyselyllä pyrittiin tavoittamaan 2-16-viikkoisten koliikkivauvojen vanhemmat.
Tutkimustulosten mukaan koliikin koetaan vaikuttavan negatiivisesti omaan hyvinvointiin ja parisuhteeseen. Henkistä jaksamista helpotetaan vuorottelemalla vauvan hoidossa. Sen sijaan ulkopuolista apua kodin askareissa ja lastenhoidossa hyödynnetään vain vähän. Vastauksissa korostuu useiden eri hoitokeinojen kokeilu tuloksetta. Terveydenhuollolta kaivataan erityisesti lastenhoitoapua, konkreettisia hoito- ja rauhoittelumenetelmiä, asian todesta ottamista ja jaksamisen tukemista. Tällä hetkellä tuki koetaan riittämättömäksi.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että koliikkiin ei edelleenkään ole varmaa hoitokeinoa ja ainoana vaihtoehtona on kokeilla erilaisia menetelmiä vauvan rauhoitteluun. Huolimatta raskaasta elämänvaiheesta koliikkivaiheen aikana osataan hyödyntää kumppanin tukea. Terveydenhuollon antama tuki jää kuitenkin vaillinaiseksi. Tästä johtuen lapsiperheiden kanssa työskenteleville tulisi tarjota lisäkoulutusta aiheesta.