Omaisten jälkihoito läheisen kuoleman jälkeen
Pahkin, Moona (2014)
Pahkin, Moona
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502182354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502182354
Tiivistelmä
Jälkihoidolla tarkoitetaan vainajan omaiseen kohdistuvaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hoitotyötä. Sairaanhoitaja neuvoo omaisia siinä, mitä läheisen kuoleman jälkeen tapahtuu, pyrkii puoltamaan heidän toiveitaan ja olemaan heidän tukenaan. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaisten jälkihoitoa läheisen kuoleman jälkeen sairaanhoitajien kokemuksien kautta. Tarkoituksena oli saada tietoa omaisten jälkihoidosta läheisen kuoleman jälkeen, miten sairaanhoitajat kohtaavat omaisen, joka on menettänyt läheisensä ja millaista jälkihoitoa omaisille tarjotaan eri yksiköissä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin typala-ohjelmalla käyttäen avoimia kysymyksiä, joihin vastasi kuusitoista (n=16) sairaanhoitajaa perusterveydenhuollon eri yksiköistä. Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2014. Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysilla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään sairaanhoitajien antama jälkihoito, sairaanhoitajien kokemukset omaisten jälkihoidosta, sairaanhoitajien kokemukset omaisten kohtaamisesta ja jälkihoidon kehittäminen.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan sairaanhoitajilla on hyvät tiedot miten jälkihoidon tulisi tapahtua. Sairaanhoitajat pitivät jälkihoitoa tärkeänä. Jälkihoitoa tehtiin yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Monesti jälkihoito saattoi kuitenkin jäädä vähäisemmäksi kuin toivottiin ajan ja resurssien puutteen vuoksi. Haastavammaksi koettiin omaisten kohtaaminen ja oikeiden sanojen löytyminen. Kokeneemmat ja palliatiivista lisäkoulutusta saaneet sairaanhoitajat kokivat jälkihoidon antamisen helpompana, eivätkä kokeneet omaisten kohtaamista yhtä vaikeana kuin nuoremmat sairaanhoitajat. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää osana Paletti-hanketta ja omaisten jälkihoidon kehittämistä sekä hoitajien lisäkoulutuksessa. Tutkimuksestani selvisi, että yksiköissä on vielä kehitettävää jälkihoidossa. Jatkossa voisi tutkia omaisten kokemuksia saadusta jälkihoidosta.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin typala-ohjelmalla käyttäen avoimia kysymyksiä, joihin vastasi kuusitoista (n=16) sairaanhoitajaa perusterveydenhuollon eri yksiköistä. Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2014. Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysilla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään sairaanhoitajien antama jälkihoito, sairaanhoitajien kokemukset omaisten jälkihoidosta, sairaanhoitajien kokemukset omaisten kohtaamisesta ja jälkihoidon kehittäminen.
Opinnäytetyön tuloksien mukaan sairaanhoitajilla on hyvät tiedot miten jälkihoidon tulisi tapahtua. Sairaanhoitajat pitivät jälkihoitoa tärkeänä. Jälkihoitoa tehtiin yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Monesti jälkihoito saattoi kuitenkin jäädä vähäisemmäksi kuin toivottiin ajan ja resurssien puutteen vuoksi. Haastavammaksi koettiin omaisten kohtaaminen ja oikeiden sanojen löytyminen. Kokeneemmat ja palliatiivista lisäkoulutusta saaneet sairaanhoitajat kokivat jälkihoidon antamisen helpompana, eivätkä kokeneet omaisten kohtaamista yhtä vaikeana kuin nuoremmat sairaanhoitajat. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää osana Paletti-hanketta ja omaisten jälkihoidon kehittämistä sekä hoitajien lisäkoulutuksessa. Tutkimuksestani selvisi, että yksiköissä on vielä kehitettävää jälkihoidossa. Jatkossa voisi tutkia omaisten kokemuksia saadusta jälkihoidosta.