Harjoitusta ja hätätilanteita. : Hoitohenkilökunnan elvytystiedot perusterveydenhuollossa.
Palonen, Miia (2015)
Palonen, Miia
Hämeen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501291722
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501291722
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin erään perusterveydenhuollon yksikön hoitohenkilökunnan elvytystietoja. Työn tavoitteena oli selvittää elvytystietojen vahvuudet ja kehittämiskohteet. Työn tarkoituksena oli saada kuva elvytystiedoista elvytyskoulutuksen kehittämiseksi jatkossa.
Aiempien tutkimusten mukaan hoitajien elvytystiedoissa Suomessa on paljon puutteita. Säännöllisen elvytyskoulutuksen on kuitenkin todettu parantavan elvytystietoja ja -osaamista merkittävästi. Myös kokemus todellisesta elvytystilanteesta, oma opiskelu ja uusimpiin elvytyssuosituksiin tutustuminen ovat tutkimuksissa korreloineet positiivisesti elvytystietojen ja -osaamisen kanssa.
Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena. Aineistonkeruu tapahtui strukturoidun Webropol-kyselyn avulla. Tulokset analysoitiin ja niistä tarkasteltiin prosenttijakaumia.
Tähän työhön osallistuneet hoitohenkilökunnan jäsenet hallitsivat elvytystiedoista parhaiten elvytystoimenpiteiden teoreettisen järjestyksen, ventilaation ja lääkehoidosta adrenaliinin antamisen. Haastavimpia olivat elottomuuden tunnistaminen, paineluelvytys ja rytmihäiriöiden lääkehoito. Rytmien tunnistaminen EKG-käyrästä sujui melko hyvin. Defibrillaatioon liittyvistä kysymyksistä osa sujui hyvin ja osassa oli haasteita. Tulokset ovat osittain yhtenevät aiempien tutkimustulosten kanssa. Tässä tutkimuksessa esiintyi jonkin verran vanhojen elvytyssuositusten mukaisia vastauksia.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yksikössä jatkossa elvytyskoulutuksien suunnittelussa. Tutkimuksessa saatiin myös kehitysehdotuksia elvytyskoulutuksille ja palautetta aiemmista koulutuksista.
Aiempien tutkimusten mukaan hoitajien elvytystiedoissa Suomessa on paljon puutteita. Säännöllisen elvytyskoulutuksen on kuitenkin todettu parantavan elvytystietoja ja -osaamista merkittävästi. Myös kokemus todellisesta elvytystilanteesta, oma opiskelu ja uusimpiin elvytyssuosituksiin tutustuminen ovat tutkimuksissa korreloineet positiivisesti elvytystietojen ja -osaamisen kanssa.
Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena. Aineistonkeruu tapahtui strukturoidun Webropol-kyselyn avulla. Tulokset analysoitiin ja niistä tarkasteltiin prosenttijakaumia.
Tähän työhön osallistuneet hoitohenkilökunnan jäsenet hallitsivat elvytystiedoista parhaiten elvytystoimenpiteiden teoreettisen järjestyksen, ventilaation ja lääkehoidosta adrenaliinin antamisen. Haastavimpia olivat elottomuuden tunnistaminen, paineluelvytys ja rytmihäiriöiden lääkehoito. Rytmien tunnistaminen EKG-käyrästä sujui melko hyvin. Defibrillaatioon liittyvistä kysymyksistä osa sujui hyvin ja osassa oli haasteita. Tulokset ovat osittain yhtenevät aiempien tutkimustulosten kanssa. Tässä tutkimuksessa esiintyi jonkin verran vanhojen elvytyssuositusten mukaisia vastauksia.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yksikössä jatkossa elvytyskoulutuksien suunnittelussa. Tutkimuksessa saatiin myös kehitysehdotuksia elvytyskoulutuksille ja palautetta aiemmista koulutuksista.