PIKKU-SUOMI, JOSSA SAA LEIKKIÄ JA LEVÄHTÄÄ : Madridin Suomi-koululaisten ja heidän vanhempiensa ajatuksia Suomi-koulusta ja kulttuuri-identiteetistä
Hagelberg, Elsa (2014)
Hagelberg, Elsa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112416453
Tiivistelmä
Hagelberg, Elsa. Pikku-Suomi, jossa saa leikkiä ja levähtää. Madridin Suomi-koululaisten ja heidän vanhempiensa ajatuksia Suomi-koulusta ja kulttuuri-identiteetistä. Kauniainen, syksy 2014, 83 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Kauniainen. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tavoitteina oli tutkia millainen merkitys Madridin Suomi-koululla on sen oppilaiden ja heidän vanhempiensa kulttuuri-identiteetille, sekä selvittää mitä kehittämisideoita ja odotuksia heillä oli Suomi-koulua kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli inspiroida Madridin Suomi-koulua kehittämään toimintaa ja syventää ymmärrystä kaksikulttuuristen kouluikäisten lasten erityispiirteistä.
Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui sekä isojen ryhmän oppilaita että kaikkien ryhmien oppilaiden vanhempia. Osa kohderyhmästä eli espanjalais-suomalaisessa perheessä ja osa täysin suomalaisessa perheessä. Keskeisimmiksi teoreettisiksi lähtökohdiksi tulosten pohjalta nousivat ulkosuomalaistyö, kaksikulttuurisuus, kouluikäiset lapset, sekä toimiva oppimisympäristö.
Haastattelujen perusteella lapsille oli mieluisinta aktiviteetit, joissa saa itse toimia, liikkua, käyttää käsiään ja olla luova. Aikuiset kokivat koulu-elementin tärkeämmäksi kuin lapset. Kaikki haastatellut lapset olivat kaksikulttuurisia ja he kokivat olevansa puoliksi suomalaisia, mutta espanjan kieli oli selvästi vahvempi ja miellyttävämpi käyttää. Täysin suomalaisten perheiden vanhemmat olivat sopeutuneet Espanjaan erinomaisesti. Espanjalaisen kanssa naimisissa olevat suomalaiset kaipasivat yhteyttä muihin suomalaisiin sekä oman että lasten Suomi-identiteetin säilymisen ja vahvistumisen vuoksi. Suomi-koulun rooli oli siinä tärkeä, sillä Madridin ulkosuomalaisyhteisö on verrattain pieni. Tärkeimmät kehittämiskohteet olivat verkostotoiminnan aloittaminen, kommunikaation parantaminen opettajan kanssa, lisä-aktiviteettien lisääminen, sekä vanhempien aktivoiminen.
Asiasanat: kaksikulttuurisuus, kasvatuskumppanuus, kouluikäiset, kouluympäristö, kulttuuri-identiteetti, Suomi-koulut, ulkosuomalaiset, verkostotyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Kauniainen. Sosiaalialan koulutusohjelma, Kristillisen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tavoitteina oli tutkia millainen merkitys Madridin Suomi-koululla on sen oppilaiden ja heidän vanhempiensa kulttuuri-identiteetille, sekä selvittää mitä kehittämisideoita ja odotuksia heillä oli Suomi-koulua kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli inspiroida Madridin Suomi-koulua kehittämään toimintaa ja syventää ymmärrystä kaksikulttuuristen kouluikäisten lasten erityispiirteistä.
Tutkimus toteutettiin yksilöhaastatteluina, joihin osallistui sekä isojen ryhmän oppilaita että kaikkien ryhmien oppilaiden vanhempia. Osa kohderyhmästä eli espanjalais-suomalaisessa perheessä ja osa täysin suomalaisessa perheessä. Keskeisimmiksi teoreettisiksi lähtökohdiksi tulosten pohjalta nousivat ulkosuomalaistyö, kaksikulttuurisuus, kouluikäiset lapset, sekä toimiva oppimisympäristö.
Haastattelujen perusteella lapsille oli mieluisinta aktiviteetit, joissa saa itse toimia, liikkua, käyttää käsiään ja olla luova. Aikuiset kokivat koulu-elementin tärkeämmäksi kuin lapset. Kaikki haastatellut lapset olivat kaksikulttuurisia ja he kokivat olevansa puoliksi suomalaisia, mutta espanjan kieli oli selvästi vahvempi ja miellyttävämpi käyttää. Täysin suomalaisten perheiden vanhemmat olivat sopeutuneet Espanjaan erinomaisesti. Espanjalaisen kanssa naimisissa olevat suomalaiset kaipasivat yhteyttä muihin suomalaisiin sekä oman että lasten Suomi-identiteetin säilymisen ja vahvistumisen vuoksi. Suomi-koulun rooli oli siinä tärkeä, sillä Madridin ulkosuomalaisyhteisö on verrattain pieni. Tärkeimmät kehittämiskohteet olivat verkostotoiminnan aloittaminen, kommunikaation parantaminen opettajan kanssa, lisä-aktiviteettien lisääminen, sekä vanhempien aktivoiminen.
Asiasanat: kaksikulttuurisuus, kasvatuskumppanuus, kouluikäiset, kouluympäristö, kulttuuri-identiteetti, Suomi-koulut, ulkosuomalaiset, verkostotyö