Alaikäisten huumausainerikollisuus Oulussa : Rikoksesta rangaistukseen
Anttonen, Jasmina; Jakkula, Riikka (2014)
Anttonen, Jasmina
Jakkula, Riikka
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100214407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100214407
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli selvittää, mitä alaikäiselle tapahtuu, kun hän jää kiinni huumausaineen käyttörikoksesta tai huumausainerikoksesta. Lisäksi selvitimme, kuinka samassa tilanteessa olevan täysi-ikäisen rikostutkinta ja seuraamukset eroavat alaikäisen tilanteesta. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Oulun poliisilaitos. Aihe saatiin harjoittelun kautta, jolloin Oulun pääpoliisiaseman erään tutkinnanjohtajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta muotoutui ajatus työlle.
Tutkimusmenetelmänä käytimme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta ja toteutimme sen teemahaastatteluna. Haastattelimme lastensuojelun vastaavaa ohjaajaa sekä erästä tutkinnanjohtajaa ja tutkijaa. Haastattelujen avulla pyrimme selvittämään, mikä tilanne Oulun seudulla on edellä mainituissa rikoksissa ja kuinka rikostutkinta tapahtuu Oulun poliisiasemalla. Valitsimme haastateltavat heidän erilaisten työtaustojensa vuoksi, jolloin saimme eri näkökulmia työhömme.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että alaikäisten ja täysi-ikäisten tekemien huumerikosten esitutkinnat suoritettiin lähes samalla tavalla. Sen sijaan rikoksista määrätyissä rangaistuksissa ja muissa seuraamuksissa oli eroavaisuuksia. Suurimpana erona oli, että alaikäiselle halutaan antaa mahdollisuus lopettaa huumausaineiden käyttö ensimmäiseen kertaan. Alaikäisen syyllistyessä ensikertaa huumausaineen käyttörikokseen, järjestetään hänelle puhuttelutilaisuus, josta yleensä määrätään seuraamukseksi ainoastaan suullinen huomautus. Täysi-ikäisellä ei tätä mahdollisuutta ole, vaan hän saa tekemästään rikoksesta rangaistuksen. Lastensuojelun vastaavan ohjaajan ja poliisien näkemykset olivat pääasiassa yhteneviä, mutta joiltakin osin kokemukset poikkesivat toisistaan.
Mahdollinen jatkotutkimuksen aihe voisi olla tavoitteiltaan samankaltainen, mutta tutkimus voitaisiin tehdä eri poliisilaitoksen alueelle, jolloin töiden tuloksia olisi mahdollista vertailla keskenään. Vaihtoehtoisesti työstä voisi tehdä myös tilastollisen, jossa tutkittaisiin esimerkiksi esiintyvien huumausaineiden määriä.
Tutkimusmenetelmänä käytimme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta ja toteutimme sen teemahaastatteluna. Haastattelimme lastensuojelun vastaavaa ohjaajaa sekä erästä tutkinnanjohtajaa ja tutkijaa. Haastattelujen avulla pyrimme selvittämään, mikä tilanne Oulun seudulla on edellä mainituissa rikoksissa ja kuinka rikostutkinta tapahtuu Oulun poliisiasemalla. Valitsimme haastateltavat heidän erilaisten työtaustojensa vuoksi, jolloin saimme eri näkökulmia työhömme.
Tutkimustuloksena voidaan todeta, että alaikäisten ja täysi-ikäisten tekemien huumerikosten esitutkinnat suoritettiin lähes samalla tavalla. Sen sijaan rikoksista määrätyissä rangaistuksissa ja muissa seuraamuksissa oli eroavaisuuksia. Suurimpana erona oli, että alaikäiselle halutaan antaa mahdollisuus lopettaa huumausaineiden käyttö ensimmäiseen kertaan. Alaikäisen syyllistyessä ensikertaa huumausaineen käyttörikokseen, järjestetään hänelle puhuttelutilaisuus, josta yleensä määrätään seuraamukseksi ainoastaan suullinen huomautus. Täysi-ikäisellä ei tätä mahdollisuutta ole, vaan hän saa tekemästään rikoksesta rangaistuksen. Lastensuojelun vastaavan ohjaajan ja poliisien näkemykset olivat pääasiassa yhteneviä, mutta joiltakin osin kokemukset poikkesivat toisistaan.
Mahdollinen jatkotutkimuksen aihe voisi olla tavoitteiltaan samankaltainen, mutta tutkimus voitaisiin tehdä eri poliisilaitoksen alueelle, jolloin töiden tuloksia olisi mahdollista vertailla keskenään. Vaihtoehtoisesti työstä voisi tehdä myös tilastollisen, jossa tutkittaisiin esimerkiksi esiintyvien huumausaineiden määriä.