Alle 3-vuotiaan lapsen kiintymyssuhteiden tukeminen päiväkodin lapsiryhmässä
Tullila, Susanne (2013)
Tullila, Susanne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112417901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112417901
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoitus on tarkastella käytäntöjä, jotka tukevat ja haastavat alle 3-vuotiaan lapsen kiintymyssuhteiden muodostumista päiväkodin arjessa. Tutkimuskysymykseni on: Mitkä päiväkodin käytännöt tukevat ja mitkä puolestaan haastavat lapsen ensi- ja toissijaisten kiintymyssuhteiden muodostumista.
Opinnäytetyöni on muodoltaan laadullinen tutkielma ja aineiston kerääminen toteutettiin vertaisteemahaastattelumenetelmällä, työparihaastatteluina. Haastatteluihin osallistui kuusi alle 3-vuotiaiden lapsiryhmässä työskentelevää Helsingin kaupungin varhaiskasvattajaa, kahdesta eri päiväkodista Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemottelua.
Kasvattajat kokivat pehmeän laskun päivähoidon aloituksessa helpottavan lapsen kiintymyssuhteiden muodostumista. Muita lapsen kiintymyssuhteiden muodostumista tukevia käytäntöjä päiväkodin arjessa olivat kasvattajien mukaan omahoitajuus, pieni ryhmäkoko sekä kasvatuskumppanuus. Kiintymyssuhteiden muodostumista haastaviksi käytännöiksi kasvattajat nimesivät lasten pitkät hoitopäivät, lainsäädännön, joka mahdollistaa yli 4 lasta hoitajaa kohden sekä ryhmän sisäiset henkilövaihdokset. Kasvattajien kuvauksen perusteella päiväkodin arjen koettiin sisältävän enemmän lapsen kiintymyssuhteita tukevia kun haastavia tekijöitä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kasvattajat ymmärtävät kiintymyssuhteiden tukemisen merkityksen lapsen kehityksen kannalta ja pitävät sen huomioimista merkittävänä asiana lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa. Kasvattajat kokivat kuitenkin päiväkodin arjen sisältävän sellaisia kiintymyssuhteiden muodostumista haastavia tekijöitä, joihin he eivät kykene vaikuttamaan, kuten lasten hoitopäivien pituus, suuret lapsiryhmät salliva lainsäädäntö sekä henkilövaihdokset lapsiryhmässä.
Opinnäytetyöni on muodoltaan laadullinen tutkielma ja aineiston kerääminen toteutettiin vertaisteemahaastattelumenetelmällä, työparihaastatteluina. Haastatteluihin osallistui kuusi alle 3-vuotiaiden lapsiryhmässä työskentelevää Helsingin kaupungin varhaiskasvattajaa, kahdesta eri päiväkodista Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemottelua.
Kasvattajat kokivat pehmeän laskun päivähoidon aloituksessa helpottavan lapsen kiintymyssuhteiden muodostumista. Muita lapsen kiintymyssuhteiden muodostumista tukevia käytäntöjä päiväkodin arjessa olivat kasvattajien mukaan omahoitajuus, pieni ryhmäkoko sekä kasvatuskumppanuus. Kiintymyssuhteiden muodostumista haastaviksi käytännöiksi kasvattajat nimesivät lasten pitkät hoitopäivät, lainsäädännön, joka mahdollistaa yli 4 lasta hoitajaa kohden sekä ryhmän sisäiset henkilövaihdokset. Kasvattajien kuvauksen perusteella päiväkodin arjen koettiin sisältävän enemmän lapsen kiintymyssuhteita tukevia kun haastavia tekijöitä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kasvattajat ymmärtävät kiintymyssuhteiden tukemisen merkityksen lapsen kehityksen kannalta ja pitävät sen huomioimista merkittävänä asiana lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa. Kasvattajat kokivat kuitenkin päiväkodin arjen sisältävän sellaisia kiintymyssuhteiden muodostumista haastavia tekijöitä, joihin he eivät kykene vaikuttamaan, kuten lasten hoitopäivien pituus, suuret lapsiryhmät salliva lainsäädäntö sekä henkilövaihdokset lapsiryhmässä.