Kriisiviestinnän viilaaminen - mielekästä viranomaiselle, mieletöntä medialle?
Pinola, Marko (2013)
Pinola, Marko
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305219892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305219892
Tiivistelmä
Tutkielmassani analysoin viranomaisten ja median yhteistyössä tekemien normaaliolojen kriisiviestintäharjoitusten dynamiikkaa toimittajan näkökulmasta. Kysyn: ketä kriisiviestinnän harjoittelu palvelee ja miten eri tahot saadaan mielekkäällä tavalla mukaan harjoitteluun? Vastauksia näihin kysymyksiin etsin 1.- 3.10.2012 järjestetystä JOKI12 -valmiusharjoituksesta. Tutkielman aineisto muodostuu harjoitukseen osallistuneiden toimittajakollegoiden ja viranomaisten haastatteluista sekä omista havainnoistani.
Tavoitteenani on tehdä kehitysehdotuksia, joilla mahdollisia puutteita pystyttäisiin paikkaamaan tulevaisuuden kriisiviestintäharjoituksissa. Esittelen myös tiivistelmät seikoista, joita tulee ottaa huomioon, kun media halutaan ottaa mukaan harjoituksiin sen ammattietiikan ja toiminnan kannalta mielekkäällä tavalla.
Tutkimusmenetelminä käytän ladulliselle tutkimukselle tyypillistä teemahaastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Haastattelut toteutin kasvotusten ja videopuhelinpalvelun avulla.
Tietoperustassa määrittelen, mitä kriisiviestinnällä ja sen harjoittelemisella tarkoitetaan sekä pyrin aukaisemaan lukijalle viranomaisten normaaliolojen kriisien viestintää ohjaavia lakeja. Samalla esittelen toimittajien yhteiskunnallisia tehtäviä, työtä ohjaavia eettisiä ohjeistuksia ja pohdin, miten ohjeiden noudattaminen onnistuu kriisiviestintää simuloidessa?
Tutkielmani keskeinen havainto on, JOKI 12 –valmiusharjoitus toimi viranomaisten kannalta hyvin, mutta pelkästään viranomaistiedon varassa olleet toimittajat eivät päässeet työskentelemään totuudenmukaisella tavalla eli kohtaamaan kriisin kokeneita kansalaisia. Kenttäolosuhteiden lavastaminen on haastavaa, mutta siihen voidaan pyrkiä järjestöjen, esimerkiksi SPR:n, ja harrastajanäyttelijöiden avulla. Median olisi syytä ottaa mukaan jo harjoituksen suunnitteluvaiheeseen.
Tavoitteenani on tehdä kehitysehdotuksia, joilla mahdollisia puutteita pystyttäisiin paikkaamaan tulevaisuuden kriisiviestintäharjoituksissa. Esittelen myös tiivistelmät seikoista, joita tulee ottaa huomioon, kun media halutaan ottaa mukaan harjoituksiin sen ammattietiikan ja toiminnan kannalta mielekkäällä tavalla.
Tutkimusmenetelminä käytän ladulliselle tutkimukselle tyypillistä teemahaastattelua sekä osallistuvaa havainnointia. Haastattelut toteutin kasvotusten ja videopuhelinpalvelun avulla.
Tietoperustassa määrittelen, mitä kriisiviestinnällä ja sen harjoittelemisella tarkoitetaan sekä pyrin aukaisemaan lukijalle viranomaisten normaaliolojen kriisien viestintää ohjaavia lakeja. Samalla esittelen toimittajien yhteiskunnallisia tehtäviä, työtä ohjaavia eettisiä ohjeistuksia ja pohdin, miten ohjeiden noudattaminen onnistuu kriisiviestintää simuloidessa?
Tutkielmani keskeinen havainto on, JOKI 12 –valmiusharjoitus toimi viranomaisten kannalta hyvin, mutta pelkästään viranomaistiedon varassa olleet toimittajat eivät päässeet työskentelemään totuudenmukaisella tavalla eli kohtaamaan kriisin kokeneita kansalaisia. Kenttäolosuhteiden lavastaminen on haastavaa, mutta siihen voidaan pyrkiä järjestöjen, esimerkiksi SPR:n, ja harrastajanäyttelijöiden avulla. Median olisi syytä ottaa mukaan jo harjoituksen suunnitteluvaiheeseen.