Kehityskeskustelut päivystyspoliklinikalla hoitotyöntekijöiden kokemana
Korpi, Marko (2009)
Korpi, Marko
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912097508
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912097508
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Kuusankosken aluesairaalan ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunnan mielipiteitä ja kokemuksia kehityskeskustelujen tarpeellisuudesta ja toteutumisesta työyksikössä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, jonka avulla työyksikön toimintaa ja kehityskeskusteluja voidaan kehittää.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin heinäkuussa 2009. Tutkimusmittarina oli strukturoitu kyselylomake. Siinä kysyttiin ensiapupoliklinikan hoitajien mielipiteitä kehityskeskustelujen toteutumisesta ja tarpeellisuudesta työyksikössä. Kohderyhmänä oli ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta. Kyselylo-makkeita jaettiin 30; niistä palautettiin 27, joten vastausprosentti oli 90. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että kehityskeskustelut ovat tarpeellisia, mutta työyksikössä niitä ei järjestetä riittävästi. Tutkimustuloksista selvisi myös, että naiset ja pitkän työkokemuksen omaavat pitivät kehityskeskusteluja keskimäärin tärkeämpänä kuin miehet ja lyhyemmän työkokemuksen omaavat.
Tutkimuksessa tulleisiin puutteisiin työyksikön kehityskeskusteluissa on jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota. Kehityskeskustelut koettiin tärkeäksi keinoksi työyksikön kehittämistyössä ja hoitajien ammatillisen kehittymisen tukemisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työyksikön kehityskeskusteluiden sisältöä ja rakennetta pohdittaessa.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineisto kerättiin heinäkuussa 2009. Tutkimusmittarina oli strukturoitu kyselylomake. Siinä kysyttiin ensiapupoliklinikan hoitajien mielipiteitä kehityskeskustelujen toteutumisesta ja tarpeellisuudesta työyksikössä. Kohderyhmänä oli ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta. Kyselylo-makkeita jaettiin 30; niistä palautettiin 27, joten vastausprosentti oli 90. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että kehityskeskustelut ovat tarpeellisia, mutta työyksikössä niitä ei järjestetä riittävästi. Tutkimustuloksista selvisi myös, että naiset ja pitkän työkokemuksen omaavat pitivät kehityskeskusteluja keskimäärin tärkeämpänä kuin miehet ja lyhyemmän työkokemuksen omaavat.
Tutkimuksessa tulleisiin puutteisiin työyksikön kehityskeskusteluissa on jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota. Kehityskeskustelut koettiin tärkeäksi keinoksi työyksikön kehittämistyössä ja hoitajien ammatillisen kehittymisen tukemisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää työyksikön kehityskeskusteluiden sisältöä ja rakennetta pohdittaessa.