Murtumapotilaan kivunhoidon kirjaaminen päivystyksessä
Lind, Janina (2012)
Lind, Janina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319317
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121319317
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli murtumapotilaan kivunhoidon kirjaaminen päivystyksessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten murtumapotilaille annettua kivunhoito arvioidaan ja kirjataan päivystyksessä. Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa, millaista kivunhoitoa murtumapotilaat saavat päivystyksessä ja miten kipua arvioidaan. Tutkimus on merkittävä sillä kivunhoito on yksi tärkeimpiä asioita hoitotyössä.
Tutkimusaineisto kerättiin 26.10. – 23.11.2012 Rauman seudun päivystykseen tulleiden murtumapotilaiden hoitokaavakkeista. Hoitokertomuksia kertyi yhteensä 30. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää.
Murtumapotilaiden hoitokaavakkeita otettiin sekä lääkärin vastaanotolta että tarkkailuosaston puolelta. Tarkoituksena oli analysoida päivystyksen murtumapotilaiden hoitokertomuksia teorian pohjalta rakennetulla taulukolla. Taulukko oli jaettu taustatietoihin, kivunhoitoon ja kivun arvioimiseen ja jokainen kaavake numeroitiin.
Tutkimuksen tuloksiksi saatiin, että kivun kirjaamisen laatu oli todella huonoa. Lääkkeiden kirjaaminen oli pääosin oikeaoppista, mutta esimerkiksi kivun arvioinnin kirjaaminen oli hyvinkin puutteellista. Vain parin potilaan kohdalla oli kirjattu lääkkeen vaikutus, oliko lääkkeestä apua vai ei, tai mikä oli VAS lääkitsemisen jälkeen. Päivystyksen kaavakkeissa oli mahdollista käyttää VAS–kipumittari ja VAS:sia kysytäänkin muutamassa kohtaa kaavaketta. VAS–kipumittaria ei kuitenkaan käytetty kivun arvioimiseen potilaan tullessa tai lääkitsemisen jälkeen oikeastaan lainkaan. Kiireellisyysluokitus oli huomioitu jokaisen potilaan kohdalla ja yleisimmät Triage-luokitukset olivat D ja C. Lääkkeellistä hoitoa käytettiin murtumapotilaille yleisem-min kuin asento- tai kylmähoitoa. Tarkkailunpuolella olevat potilaat olivat myös saa-neet monipuolisempaa kivunhoitoa kuin lääkärin vastaanotolla käyneet.
Päivystykseen tulevien murtumapotilaiden kivunhoito ja kivun arvioiminen ovat haasteellisia ja vaativat ammattitaitoa niin hoitajilta kuin lääkäreiltäkin. Tutkimuksen mukaan murtumapotilaiden kivunhoitoon ja kattavaan kirjaamiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. VAS-kipumittari on myös tärkeä osa kivun arviointia ja sen hyödyntäminen toisi lisää luotettavuutta kivun mittaamiseen. Jatkotutkimushaas-teena voisi olla potilaiden mielipiteiden selvittäminen siitä, onko kivunhoito riittävää. Potilas tuntee ja tietää parhaiten itse, onko kipua hoidettu riittävästi.
Tutkimusaineisto kerättiin 26.10. – 23.11.2012 Rauman seudun päivystykseen tulleiden murtumapotilaiden hoitokaavakkeista. Hoitokertomuksia kertyi yhteensä 30. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää.
Murtumapotilaiden hoitokaavakkeita otettiin sekä lääkärin vastaanotolta että tarkkailuosaston puolelta. Tarkoituksena oli analysoida päivystyksen murtumapotilaiden hoitokertomuksia teorian pohjalta rakennetulla taulukolla. Taulukko oli jaettu taustatietoihin, kivunhoitoon ja kivun arvioimiseen ja jokainen kaavake numeroitiin.
Tutkimuksen tuloksiksi saatiin, että kivun kirjaamisen laatu oli todella huonoa. Lääkkeiden kirjaaminen oli pääosin oikeaoppista, mutta esimerkiksi kivun arvioinnin kirjaaminen oli hyvinkin puutteellista. Vain parin potilaan kohdalla oli kirjattu lääkkeen vaikutus, oliko lääkkeestä apua vai ei, tai mikä oli VAS lääkitsemisen jälkeen. Päivystyksen kaavakkeissa oli mahdollista käyttää VAS–kipumittari ja VAS:sia kysytäänkin muutamassa kohtaa kaavaketta. VAS–kipumittaria ei kuitenkaan käytetty kivun arvioimiseen potilaan tullessa tai lääkitsemisen jälkeen oikeastaan lainkaan. Kiireellisyysluokitus oli huomioitu jokaisen potilaan kohdalla ja yleisimmät Triage-luokitukset olivat D ja C. Lääkkeellistä hoitoa käytettiin murtumapotilaille yleisem-min kuin asento- tai kylmähoitoa. Tarkkailunpuolella olevat potilaat olivat myös saa-neet monipuolisempaa kivunhoitoa kuin lääkärin vastaanotolla käyneet.
Päivystykseen tulevien murtumapotilaiden kivunhoito ja kivun arvioiminen ovat haasteellisia ja vaativat ammattitaitoa niin hoitajilta kuin lääkäreiltäkin. Tutkimuksen mukaan murtumapotilaiden kivunhoitoon ja kattavaan kirjaamiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. VAS-kipumittari on myös tärkeä osa kivun arviointia ja sen hyödyntäminen toisi lisää luotettavuutta kivun mittaamiseen. Jatkotutkimushaas-teena voisi olla potilaiden mielipiteiden selvittäminen siitä, onko kivunhoito riittävää. Potilas tuntee ja tietää parhaiten itse, onko kipua hoidettu riittävästi.