Vanhempien kokemuksia yhden vanhemman perheiden ryhmätoiminnan vaikutuksista hyvinvointiin
Juurinen, Hanna (2012)
Juurinen, Hanna
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111515371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111515371
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni pääkysymys oli selvittää miten Pienperheyhdistys ry:n Lapsilisä-projektin osallistujat kokevat ryhmätoiminnan vaikutukset hyvinvointiin. Osallistujina Lapsilisä-projektissa ja kokoontuvissa ryhmissäkin ovat pienituloiset yhden vanhemman perheet. Haastattelin viittä äitiä ryhmätoimintaan liittyen, menetelmäni oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tuloksissa merkitykselliseen asemaan nousivat arki, vaikuttaminen, faktatiedon merkitys ja vertaistuki.
Ryhmätoiminta on osa arkea haastateltaville. Viikoittain kokoontuvissa ryhmissä arki on läsnä ja ryhmätoiminnasta on niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia arkeen.
Vaikuttaminen on ryhmätoiminnassa pääosassa, kaikilla kokoontuvilla ryhmillä punaisena lankana on vaikuttaminen eri muodoissa. Vaikuttaminen oli motiivina monilla tulla ryhmiin mukaan ja vaikuttamiseen liittyvät aiheet muistettiin hyvin käsitellyistä aiheista.
Faktatiedolla ja tilastotiedolla koettiin olevan merkitystä ja faktatieto oli pohjana myös asenteiden muuttumisessa. Yksinhuoltajuudesta ajateltiin ryhmätoiminnan päättyessä positiivisemmin kuin ennen ryhmään tuloa.
Vertaistuen haastateltavat kokivat erityisen tärkeänä, monet olivat sen perusteella hakeutuneet yhdistyksen jäseniksi ja Lapsilisä-projektin toimintaan. Vain yhden vanhemman perheille tarkoitettu toiminta koettiin hyväksi. Vertaistuki kannusti myös kokeilemaan erilaisia ratkaisuja mm. työelämän ja opiskelun suhteen.
Osana vertaistukea on kokemusten ja ajatusten vaihtaminen omaa elämää koskettavista tilanteista, tässä tapauksessa yksinhuoltajuudesta. Haastateltavat määrittivät yksinhuoltajuuttaan elämäntavaksi ja omaksi valinnakseen, mutta kokivat, ettei heillä ole tasavertaisia mahdollisuuksia verrattuna kahden vanhemman perheisiin.
Opinnäytetyöni on ammattialan kannalta merkittävä, sillä perheet ovat yhteiskuntamme rakennuspilareita. Jokainen ammattialalla työskentelevä kohtaa erilaisista perheistä tulevia, jokaisella on myös oma perhe. Erilaisten perheiden kohtaaminen on arkipäivää. Opinnäytetyöni on myös osa Lapsilisä-projektin loppuarviointia ja siten merkittävä työn tilaajalle.
Ryhmätoiminta on osa arkea haastateltaville. Viikoittain kokoontuvissa ryhmissä arki on läsnä ja ryhmätoiminnasta on niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia arkeen.
Vaikuttaminen on ryhmätoiminnassa pääosassa, kaikilla kokoontuvilla ryhmillä punaisena lankana on vaikuttaminen eri muodoissa. Vaikuttaminen oli motiivina monilla tulla ryhmiin mukaan ja vaikuttamiseen liittyvät aiheet muistettiin hyvin käsitellyistä aiheista.
Faktatiedolla ja tilastotiedolla koettiin olevan merkitystä ja faktatieto oli pohjana myös asenteiden muuttumisessa. Yksinhuoltajuudesta ajateltiin ryhmätoiminnan päättyessä positiivisemmin kuin ennen ryhmään tuloa.
Vertaistuen haastateltavat kokivat erityisen tärkeänä, monet olivat sen perusteella hakeutuneet yhdistyksen jäseniksi ja Lapsilisä-projektin toimintaan. Vain yhden vanhemman perheille tarkoitettu toiminta koettiin hyväksi. Vertaistuki kannusti myös kokeilemaan erilaisia ratkaisuja mm. työelämän ja opiskelun suhteen.
Osana vertaistukea on kokemusten ja ajatusten vaihtaminen omaa elämää koskettavista tilanteista, tässä tapauksessa yksinhuoltajuudesta. Haastateltavat määrittivät yksinhuoltajuuttaan elämäntavaksi ja omaksi valinnakseen, mutta kokivat, ettei heillä ole tasavertaisia mahdollisuuksia verrattuna kahden vanhemman perheisiin.
Opinnäytetyöni on ammattialan kannalta merkittävä, sillä perheet ovat yhteiskuntamme rakennuspilareita. Jokainen ammattialalla työskentelevä kohtaa erilaisista perheistä tulevia, jokaisella on myös oma perhe. Erilaisten perheiden kohtaaminen on arkipäivää. Opinnäytetyöni on myös osa Lapsilisä-projektin loppuarviointia ja siten merkittävä työn tilaajalle.