Itseään vahingoittavan nuoren kohtaaminen
Mäkitalo, Krista; Isopahkala, Laura (2009)
Mäkitalo, Krista
Isopahkala, Laura
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235895
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli itseään vahingoittavan nuoren kohtaaminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa itsensä vahingoittamisesta, sen aiheuttamista tuntemuksista sekä siitä, miten itseään vahingoittava nuori tulisi kohdata. Itsensä vahingoittaminen voidaan määritellä tahalliseksi itsensä vahingoittamiseksi, jonka seurauksena on välittömiä kudosvaurioita, mutta jonka tarkoituksena ei ole kuolema.
Tutkimusongelmina olivat osaavatko nuoret kertoa syitä itsensä vahingoittamiselle, kokevatko nuoret itsensä vahingoittamisen aihetuttavan riippuvuutta ja kuinka itseään vahingoittava nuori tulisi kohdata. Tutkimus oli laadullinen ja aineistoa kerättiin kahdella tavalla. Tutkimusta varten laitettiin kirjoituspyyntö Internetiin kahdelle keskustelupalstalle, joissa aiheesta käytiin keskustelua. Kirjoituspyynnössä itseään vahingoittaneita henkilöitä pyydettiin kertomaan syitä itsensä vahingoittamiselle, kokivatko itseään vahingoittaneet henkilöt itsensä vahingoittamisen aiheuttaneen riippuvuutta ja mikä oli auttanut itsensä vahingoittamisen lopettamiseen, jos henkilöt eivät enää vahingoittaneet itseään. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin kahta koulukuraattoria ja yhtä kouluterveydenhoitajaa. Haastatteluissa ammattilaisilta kysyttiin osaavatko nuoret selittää, miksi nuoret vahingoittavat itseään, aiheuttaako itsensä vahingoittaminen heidän näkemyksensä mukaan riippuvuutta ja miten he yleensä toimivat kohdatessaan itseään vahingoittavan nuoren. Haastatteluissa menetelmänä käytettiin teemahaastattelua.
Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan nuoret pystyvät yleensä kertomaan, mitä hakevat itsensä vahingoittamisella, mutta eivät niinkään taustalla olevia tekijöitä. Osa nuorista koki itsensä vahingoittamisen aiheuttavan riippuvuutta. Tulosten mukaan nuoren itsensä vahingoittaminen tulee aina ottaa vakavuudella, mutta ylireagointia tulee välttää. Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että nuoren tilanne tulee aina ottaa riittävällä vakavuudella. Siihen tulee reagoida välittömästi, ja asiasta pitää kysyä ja puhua suoraan. Nuorta ei saa tuomita, ja keskustelun tulee olla avointa. On tärkeää myös huomioida itseään vahingoittavan nuoren perhe.
Tutkimusongelmina olivat osaavatko nuoret kertoa syitä itsensä vahingoittamiselle, kokevatko nuoret itsensä vahingoittamisen aihetuttavan riippuvuutta ja kuinka itseään vahingoittava nuori tulisi kohdata. Tutkimus oli laadullinen ja aineistoa kerättiin kahdella tavalla. Tutkimusta varten laitettiin kirjoituspyyntö Internetiin kahdelle keskustelupalstalle, joissa aiheesta käytiin keskustelua. Kirjoituspyynnössä itseään vahingoittaneita henkilöitä pyydettiin kertomaan syitä itsensä vahingoittamiselle, kokivatko itseään vahingoittaneet henkilöt itsensä vahingoittamisen aiheuttaneen riippuvuutta ja mikä oli auttanut itsensä vahingoittamisen lopettamiseen, jos henkilöt eivät enää vahingoittaneet itseään. Lisäksi opinnäytetyötä varten haastateltiin kahta koulukuraattoria ja yhtä kouluterveydenhoitajaa. Haastatteluissa ammattilaisilta kysyttiin osaavatko nuoret selittää, miksi nuoret vahingoittavat itseään, aiheuttaako itsensä vahingoittaminen heidän näkemyksensä mukaan riippuvuutta ja miten he yleensä toimivat kohdatessaan itseään vahingoittavan nuoren. Haastatteluissa menetelmänä käytettiin teemahaastattelua.
Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan nuoret pystyvät yleensä kertomaan, mitä hakevat itsensä vahingoittamisella, mutta eivät niinkään taustalla olevia tekijöitä. Osa nuorista koki itsensä vahingoittamisen aiheuttavan riippuvuutta. Tulosten mukaan nuoren itsensä vahingoittaminen tulee aina ottaa vakavuudella, mutta ylireagointia tulee välttää. Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että nuoren tilanne tulee aina ottaa riittävällä vakavuudella. Siihen tulee reagoida välittömästi, ja asiasta pitää kysyä ja puhua suoraan. Nuorta ei saa tuomita, ja keskustelun tulee olla avointa. On tärkeää myös huomioida itseään vahingoittavan nuoren perhe.