Moniakselisen oppimisympäristön hyödyntäminen insinöörikoulutuksessa
Heikkilä, Mika (2012)
Heikkilä, Mika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092513862
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092513862
Tiivistelmä
Moniakselinen valmistus on viimeisten vuosien aikana tuonut muutoksia suomalaisiin konepajoihin. Perinteinen kahden tai kolmen akselin koneistaminen on saanut moniakselisesta valmistuksesta kilpailijan, joka ominaisuuksissaan on niihin nähden lyömätön.
Moniakselinen valmistus mahdollistaa entistä monimutkaisempien kappaleiden valmistamisen aikaisempaa tehokkaammin ja nopeammin. Tämä koetaan alan yrityksissä merkittävänä kilpailutekijänä. Useat yritykset, jotka eivät ole vielä siirtyneet moniakseliseen valmistukseen ovat kuitenkin pakotettuja siihen siirtymään. Näin siksi, että valmistettavien tuotteiden monimutkaisuus lisääntyy jatkuvasti ja yrityksen on kilpailukyvyn nimissä pysyttävä valmistusteknologian mukana. Muuten yrityksen ei ole taloudellisesti mahdollista toimia monimutkaisten tuotteiden valmistajana, sillä kilpailijat tekevät ne nopeammin, taloudellisemmin sekä laadukkaammin nykyaikaisilla työstökoneilla. Yrityksen on siis jossain vaiheessa siirryttävä moniakseliseen valmistukseen. Siirtyminen tähän tekniikkaan tapahtuu helpommin silloin, kun yrityksen työntekijöillä ja toimihenkilöillä on kokemusta moniakselisesta valmistuksesta. Insinööreille tämä osaaminen on erittäin tärkeä, sillä he ovat usein avainasemassa valmistusmenetelmistä päätettäessä. Insinööreillä on siis oltava kokemusta moniakselisen valmistuksen tuomista mahdollisuuksista, eduista ja hyödyistä.
Perinteiset valmistusmenetelmät hallitaan Suomessa, mutta moniakselisuus on usein haaste niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin. Moniakselisia työstökoneita Suomen oppilaitoksissa on lukumääräisesti vähän ja näin ollen niiden käyttöaste olisi saatava tehokkaasti hyödynnettyä. Oppilaitoskäytössä olevia moniakselisia työstökoneita tulisi opetella käyttämään eri koulutusasteilla, jolloin tietojen ja taitojen kehittyminen saatettaisiin kaikille työntekijä- ja toimihenkilötasoille. Tämä mahdollistaisi yrityksissä moniakselisten työstökoneiden nykyistä tehokkaamman käytön aina menetelmäsuunnittelusta konekohtaiseen operointiin. Yhdenkin koulutusasteen unohtaminen koulutuksesta jättää osaamisloven, jota on myöhemmin vaikea paikata.
Tampereen ammattikorkeakoululla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta kouluttaa insinöörejä moniakseliseen valmistukseen. Tampereen ammattiopistolla on tähän koulutukseen sopiva oppimisympäristö, jossa päätettiin toteuttaa insinöörien koulutusta tälle tärkeälle osaamisen alueelle.
Moniakselinen valmistus mahdollistaa entistä monimutkaisempien kappaleiden valmistamisen aikaisempaa tehokkaammin ja nopeammin. Tämä koetaan alan yrityksissä merkittävänä kilpailutekijänä. Useat yritykset, jotka eivät ole vielä siirtyneet moniakseliseen valmistukseen ovat kuitenkin pakotettuja siihen siirtymään. Näin siksi, että valmistettavien tuotteiden monimutkaisuus lisääntyy jatkuvasti ja yrityksen on kilpailukyvyn nimissä pysyttävä valmistusteknologian mukana. Muuten yrityksen ei ole taloudellisesti mahdollista toimia monimutkaisten tuotteiden valmistajana, sillä kilpailijat tekevät ne nopeammin, taloudellisemmin sekä laadukkaammin nykyaikaisilla työstökoneilla. Yrityksen on siis jossain vaiheessa siirryttävä moniakseliseen valmistukseen. Siirtyminen tähän tekniikkaan tapahtuu helpommin silloin, kun yrityksen työntekijöillä ja toimihenkilöillä on kokemusta moniakselisesta valmistuksesta. Insinööreille tämä osaaminen on erittäin tärkeä, sillä he ovat usein avainasemassa valmistusmenetelmistä päätettäessä. Insinööreillä on siis oltava kokemusta moniakselisen valmistuksen tuomista mahdollisuuksista, eduista ja hyödyistä.
Perinteiset valmistusmenetelmät hallitaan Suomessa, mutta moniakselisuus on usein haaste niin yrityksille kuin oppilaitoksillekin. Moniakselisia työstökoneita Suomen oppilaitoksissa on lukumääräisesti vähän ja näin ollen niiden käyttöaste olisi saatava tehokkaasti hyödynnettyä. Oppilaitoskäytössä olevia moniakselisia työstökoneita tulisi opetella käyttämään eri koulutusasteilla, jolloin tietojen ja taitojen kehittyminen saatettaisiin kaikille työntekijä- ja toimihenkilötasoille. Tämä mahdollistaisi yrityksissä moniakselisten työstökoneiden nykyistä tehokkaamman käytön aina menetelmäsuunnittelusta konekohtaiseen operointiin. Yhdenkin koulutusasteen unohtaminen koulutuksesta jättää osaamisloven, jota on myöhemmin vaikea paikata.
Tampereen ammattikorkeakoululla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta kouluttaa insinöörejä moniakseliseen valmistukseen. Tampereen ammattiopistolla on tähän koulutukseen sopiva oppimisympäristö, jossa päätettiin toteuttaa insinöörien koulutusta tälle tärkeälle osaamisen alueelle.