Lääkehoidon täydennyskoulutus hoitajien kokemuksena : arviointia kehittämishankkeesta
Takanen, Essi; Salmi, Maria; Tallila, Hannah (2009)
Takanen, Essi
Salmi, Maria
Tallila, Hannah
Turun ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910285179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910285179
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte on osa Turun Ammattikorkeakoulun ja erään varsinaissuomalaisen kunnan terveyskeskuksen kanssa yhteistyössä toteuttavaa hoitohenkilökunnan lääkehoito-osaamisen kehittämishanketta. Hanke koostui kolmesta vaiheesta: lääkehoitotaitojen alkumittauksesta, täydennyskoulutuksesta ja lääkehoitotaitojen loppumittauksesta.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään hankkeeseen osallistuneiden omakohtaisia kokemuksia lääkehoito-osaamisen arvioinnista, täydennyskoulutuksesta, sekä ideoita koulutuksen kehittämisestä. Opinnäytetyön tavoitteena on osaltaan kehittää lääkehoito-osaamisen arviointia ja täydennyskoulutusta erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Täydennyskoulutuskokemusten kartoittaminen osana lääkehoidon kehittämishanketta on merkittävää, sillä ilman sitä kehittämishankkeen arviointi ja tulevien koulutusten tarpeen määrittely sekä suunnittelu ovat vailla pohjaa.
Tässä opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusotetta, käyttäen aineiston keräämiseen puolistrukturoitua kyselylomaketta. Kyselomake kehitettiin tätä opinnäytetyötä varten perustuen kirjallisuuskatsaukseen sekä lääkehoidon kehittämishankkeen tarpeisiin. Kyselylomake koostui viidestä tutkimusongelmien mukaisesta osa-alueesta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella toteutettu täydennyskoulutus vastasi vastaajien koulutustarpeita hyvin ja kehitti heidän ammattitaitoaan. Vastauksien perusteella itsenäiset ja pienryhmätehtävät koettiin parhaiten edistäneen oppimista. Vastaajat kertoivat lähes yksimielisesti olevansa nyt tarkempia ja vastuullisempia lääkehoitoa toteuttaessaan. He kertoivat kehittämishankkeen vahvistaneen päätöksentekotaitoja sekä antaneen varmuutta lääkehoidon toteuttamisessa. He tunnistivat tarpeen lääkehoitotaitojen kertaamiselle ja täydentämiselle vuoden–kolmen vuoden välein. He myös kokivat tarvitsevansa edelleen koulutusta lääkelaskuista, lääkkeiden vaikutuksista ja interaktioista, farmakologiasta sekä lääkehoidon käytännön kysymyksistä. Jatkossa täydennyskoulutusta tulisi kehittää tarvelähtöisemmäksi. Toisaalta voidaan myös pohtia tulisiko kaikilta hoitotyöntekijöiltä vaatia tietty perustaso lääkehoitotaidoissa.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään hankkeeseen osallistuneiden omakohtaisia kokemuksia lääkehoito-osaamisen arvioinnista, täydennyskoulutuksesta, sekä ideoita koulutuksen kehittämisestä. Opinnäytetyön tavoitteena on osaltaan kehittää lääkehoito-osaamisen arviointia ja täydennyskoulutusta erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Täydennyskoulutuskokemusten kartoittaminen osana lääkehoidon kehittämishanketta on merkittävää, sillä ilman sitä kehittämishankkeen arviointi ja tulevien koulutusten tarpeen määrittely sekä suunnittelu ovat vailla pohjaa.
Tässä opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusotetta, käyttäen aineiston keräämiseen puolistrukturoitua kyselylomaketta. Kyselomake kehitettiin tätä opinnäytetyötä varten perustuen kirjallisuuskatsaukseen sekä lääkehoidon kehittämishankkeen tarpeisiin. Kyselylomake koostui viidestä tutkimusongelmien mukaisesta osa-alueesta.
Opinnäytetyön tulosten perusteella toteutettu täydennyskoulutus vastasi vastaajien koulutustarpeita hyvin ja kehitti heidän ammattitaitoaan. Vastauksien perusteella itsenäiset ja pienryhmätehtävät koettiin parhaiten edistäneen oppimista. Vastaajat kertoivat lähes yksimielisesti olevansa nyt tarkempia ja vastuullisempia lääkehoitoa toteuttaessaan. He kertoivat kehittämishankkeen vahvistaneen päätöksentekotaitoja sekä antaneen varmuutta lääkehoidon toteuttamisessa. He tunnistivat tarpeen lääkehoitotaitojen kertaamiselle ja täydentämiselle vuoden–kolmen vuoden välein. He myös kokivat tarvitsevansa edelleen koulutusta lääkelaskuista, lääkkeiden vaikutuksista ja interaktioista, farmakologiasta sekä lääkehoidon käytännön kysymyksistä. Jatkossa täydennyskoulutusta tulisi kehittää tarvelähtöisemmäksi. Toisaalta voidaan myös pohtia tulisiko kaikilta hoitotyöntekijöiltä vaatia tietty perustaso lääkehoitotaidoissa.