Vainajien muistomerkki Vaalijalan kuntoutuskeskuksen pihapiiriin
Oranen, Henna (2009)
Oranen, Henna
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910285170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910285170
Tiivistelmä
Vaalijalan kuntoutuskeskus Pieksämäellä tarjoaa kehitysvammaisille kuntoutus-, asumis- sekä työpalveluja. Opinnäytetyöni kirjallinen osuus käsittelee kuolemista ja vainajien muistamista Vaalijalan arvolähtökohdista (suomalaisuudesta ja kristillisyydestä) käsin, sekä sisältää prosessikuvauksen Vaalijalan vainajien muistomerkin synnystä ja toteutuksesta.
Työskentelen Vaalijalassa ja huomasin työssäni tarpeen vainajien muistomerkille tai paikalle, jossa voi muistaa edesmenneitä. Paikkaa ei ole ollut. Kuntoutuskeskus on myös tiukentanut viimeaikoina muun muassa paloturvallisuusmääräyksiään, joten esimerkiksi kynttilöiden sytyttäminen osastoilla ei enää ole mahdollista.
Varsinaiseksi muistomerkiksi muodostui prosessin myötä kuntoutuskeskuksen maastosta löytynyt keskeneräinen, suurikokoinen myllynkiven aihio. Tämä upea kivi sai arvoisensa paikkansa kuntoutuskeskuksen sydämestä, kirkkopihalta. Kivi itse on 1900-luvun alusta tai paria sataa vuotta aiemmin työstetty. Sen tarkoitus on ollut toimia joko tuuli-, vesi- tai konekäyttöisen myllyn kivenä, mutta jostain syystä kiven työstäminen on jäänyt kesken. Kivi ei ole täydellinen myllynkiveksi, mutta täydellinen se on kehitys-vammalaitokseen, jossa ihmisetkään eivät ole täydellisiä - vainajien symboliseksi merkiksi.
Työn teoriaosuudessa kuoleman merkitys suomalaisessa kulttuurissa on suuressa osassa. Työssä pohditaan myös hoitohenkilökunnan suhtautumista asiakkaan kuolemaan. Kun itse kivi edustaa sitä merkkiä, joka on työn lähtökohta ollut, teoriaosuus keskittyy syihin, miksi tällaisia merkkejä tarvitaan, miksi vainajia halutaan muistaa, mitä kuolema meille tarkoittaa. Vain tällaisen teoriaosuuden myötä itseni oli mahdollista toteuttaa se, mitä hain kulttuurituottajan koulutukselta: kulttuuri tukee ihmisen täysivaltaista hoitamista, kuntouttamista ja laadukasta elämää myös laitosympäristössä.
Työskentelen Vaalijalassa ja huomasin työssäni tarpeen vainajien muistomerkille tai paikalle, jossa voi muistaa edesmenneitä. Paikkaa ei ole ollut. Kuntoutuskeskus on myös tiukentanut viimeaikoina muun muassa paloturvallisuusmääräyksiään, joten esimerkiksi kynttilöiden sytyttäminen osastoilla ei enää ole mahdollista.
Varsinaiseksi muistomerkiksi muodostui prosessin myötä kuntoutuskeskuksen maastosta löytynyt keskeneräinen, suurikokoinen myllynkiven aihio. Tämä upea kivi sai arvoisensa paikkansa kuntoutuskeskuksen sydämestä, kirkkopihalta. Kivi itse on 1900-luvun alusta tai paria sataa vuotta aiemmin työstetty. Sen tarkoitus on ollut toimia joko tuuli-, vesi- tai konekäyttöisen myllyn kivenä, mutta jostain syystä kiven työstäminen on jäänyt kesken. Kivi ei ole täydellinen myllynkiveksi, mutta täydellinen se on kehitys-vammalaitokseen, jossa ihmisetkään eivät ole täydellisiä - vainajien symboliseksi merkiksi.
Työn teoriaosuudessa kuoleman merkitys suomalaisessa kulttuurissa on suuressa osassa. Työssä pohditaan myös hoitohenkilökunnan suhtautumista asiakkaan kuolemaan. Kun itse kivi edustaa sitä merkkiä, joka on työn lähtökohta ollut, teoriaosuus keskittyy syihin, miksi tällaisia merkkejä tarvitaan, miksi vainajia halutaan muistaa, mitä kuolema meille tarkoittaa. Vain tällaisen teoriaosuuden myötä itseni oli mahdollista toteuttaa se, mitä hain kulttuurituottajan koulutukselta: kulttuuri tukee ihmisen täysivaltaista hoitamista, kuntouttamista ja laadukasta elämää myös laitosympäristössä.