KOHTAAMATTOMUUKSIA : Tukiviittomaopetus Varsinais-Suomessa keväällä 2012
Hietikko, Sini; Akkola, Stina; Viitala, Emmi (2012)
Hietikko, Sini
Akkola, Stina
Viitala, Emmi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066482
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205066482
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Akkola, Stina; Hietikko, Sini & Viitala, Emmi. Kohtaamattomuuksia. Viittomaopetus Varsinais-Suomessa keväällä 2012. Diak Länsi, Turku. Kevät 2012, 85 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielen- tulkki (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää tukiviittomaopetuksen tilanne Varsinais- Suomessa keväällä 2012 ja tuoda esiin viittomaopetusalan ongelmakohdat tällä alueella, jotta niiden ratkaisu helpottuisi tulevaisuudessa. Tällä hetkellä viittomaopetuspalvelua ei Varsinais-Suomessa välitetä järjestäytyneesti, minkä vuoksi tukiviittomaopettajien etsimiseen ei ole yhtenäisiä käytäntöjä.
Tietoa tukiviittomaopetuksen välittämisen toiminnasta ja haasteista kerättiin haastattelemalla Varsinais-Suomen alueella toimivia puheterapeutteja ja Varsinais-Suomen kuntien sosiaalityöntekijöitä. Tukiviittomaopettajien näkökulmaa asiaan kartoitettiin verkkokyselyllä.
Syksyllä 2011 Turussa järjestetty yhteistyöfoorumi tarjosi tämänhetkiseen ongelmatilanteeseen monipuolisesti näkökulmia niin sosiaalityöntekijöiltä, puheterapeuteilta kuin tukiviittomaopettajiltakin. Foorumissa tuli ilmi, että viittomaopetuspalvelun tarvitsijat ja tuottajat eivät kohtaa riittävän tehokkaasti ja helposti. Viittomaopetuspalvelua etsivät sosiaalityöntekijät ja puheterapeutit kokivat, että opetuspalvelua ei ole riittävästi saatavilla, kun taas tukiviittomaopettajat eivät tiedä, mihin ottaa yhteyttä, jotta heidät tavoitettaisiin.
Tukiviittomaopettajille tehty kysely osoitti, että tukiviittomaopettajilla olisi mahdollisuus opettaa jonkin verran nykyistä enemmän ja laajemmalla alueella. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen mukaan tukiviittomaopetuksien myöntämisprosessi on melko vakiintunut Varsinais-Suomessa. Lähtökohtaisesti viittomaopetuspäätökset ovat aina myönteisiä; kielteiset päätökset ovat ainakin tällä hetkellä hyvin harvinaisia. Puheterapeuttien haastatteluista selvisi, että myös viittomaopetussuositusten perusteet ovat melko yhtenevät puheterapeutista riippumatta. Kaikki kolme ammattikuntaa olivat yhtä mieltä siitä, että Varsinais-Suomeen tarvittaisiin taho, joka hoitaisi tukiviittomaopetuksien välitystä ja ylläpitäisi opettajarekisteriä. Sosiaalityöntekijät mainitsivat kuitenkin palvelusta koituvien kustannusten ratkaisevan, haluaisivatko kunnat ostaa palvelua. Kaikkien osapuolten ja ennen kaikkea perheen tilanteen helpottamiseksi toimiva välityspalvelu olisi välttämätön.
Asiasanat: tukiviittomaopettajat, puheterapeutit, sosiaalityöntekijät, viittomaopetusvälitys, tukiviittomaopetus
Akkola, Stina; Hietikko, Sini & Viitala, Emmi. Kohtaamattomuuksia. Viittomaopetus Varsinais-Suomessa keväällä 2012. Diak Länsi, Turku. Kevät 2012, 85 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielen- tulkki (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää tukiviittomaopetuksen tilanne Varsinais- Suomessa keväällä 2012 ja tuoda esiin viittomaopetusalan ongelmakohdat tällä alueella, jotta niiden ratkaisu helpottuisi tulevaisuudessa. Tällä hetkellä viittomaopetuspalvelua ei Varsinais-Suomessa välitetä järjestäytyneesti, minkä vuoksi tukiviittomaopettajien etsimiseen ei ole yhtenäisiä käytäntöjä.
Tietoa tukiviittomaopetuksen välittämisen toiminnasta ja haasteista kerättiin haastattelemalla Varsinais-Suomen alueella toimivia puheterapeutteja ja Varsinais-Suomen kuntien sosiaalityöntekijöitä. Tukiviittomaopettajien näkökulmaa asiaan kartoitettiin verkkokyselyllä.
Syksyllä 2011 Turussa järjestetty yhteistyöfoorumi tarjosi tämänhetkiseen ongelmatilanteeseen monipuolisesti näkökulmia niin sosiaalityöntekijöiltä, puheterapeuteilta kuin tukiviittomaopettajiltakin. Foorumissa tuli ilmi, että viittomaopetuspalvelun tarvitsijat ja tuottajat eivät kohtaa riittävän tehokkaasti ja helposti. Viittomaopetuspalvelua etsivät sosiaalityöntekijät ja puheterapeutit kokivat, että opetuspalvelua ei ole riittävästi saatavilla, kun taas tukiviittomaopettajat eivät tiedä, mihin ottaa yhteyttä, jotta heidät tavoitettaisiin.
Tukiviittomaopettajille tehty kysely osoitti, että tukiviittomaopettajilla olisi mahdollisuus opettaa jonkin verran nykyistä enemmän ja laajemmalla alueella. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen mukaan tukiviittomaopetuksien myöntämisprosessi on melko vakiintunut Varsinais-Suomessa. Lähtökohtaisesti viittomaopetuspäätökset ovat aina myönteisiä; kielteiset päätökset ovat ainakin tällä hetkellä hyvin harvinaisia. Puheterapeuttien haastatteluista selvisi, että myös viittomaopetussuositusten perusteet ovat melko yhtenevät puheterapeutista riippumatta. Kaikki kolme ammattikuntaa olivat yhtä mieltä siitä, että Varsinais-Suomeen tarvittaisiin taho, joka hoitaisi tukiviittomaopetuksien välitystä ja ylläpitäisi opettajarekisteriä. Sosiaalityöntekijät mainitsivat kuitenkin palvelusta koituvien kustannusten ratkaisevan, haluaisivatko kunnat ostaa palvelua. Kaikkien osapuolten ja ennen kaikkea perheen tilanteen helpottamiseksi toimiva välityspalvelu olisi välttämätön.
Asiasanat: tukiviittomaopettajat, puheterapeutit, sosiaalityöntekijät, viittomaopetusvälitys, tukiviittomaopetus