ÄIDIN KRIISI LAPSEN SIJOITUKSESSA
Kurkinen, Anne (2012)
Kurkinen, Anne
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204034062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204034062
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa äitien tunteita ja kokemuksia lastensa huostaanottoprosessissa ja elämässä huostaanoton jälkeen. Työn tarkoituksena oli tuoda esille kriisiä, jota äidit ovat tunteneet tilanteessa, jossa lapsi sijoitetaan pois kotoa. Työssä on selvitetty myös, miten äidit ovat vaikeasta elämäntilanteestaan selvinneet ja mikä heitä on auttanut selviytymään.
Aihetta on käsitelty sosiaalityön tarkoitus ja tavoitteellisuus huomioon ottaen. Tavoitteena oli, että huostaan otettujen lasten vanhemmat tulisivat kohdatuksi yksilöllisesti, heidän elämäntilanteensa ja tunteensa yhä enemmän huomioiden.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Työssä on haastateltu kolmea äitiä. Jokainen äideistä on kertonut oman kokemuksensa lapsensa huostaanotosta. Haastattelut on toteutettu avoimina yksilöhaastatteluina. Haastatteluiden kautta on pyritty selvittämään äitien omia ajatuksia, kokemuksia, tunteita ja odotuksia.
Tutkimuksessa ilmeni, että lapsen huostaanotto on kriisi, joka vaikuttaa monin tavoin äidin elämään. Äidit kokivat huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen monia voimakkaita tunteita.
Oman lapsen huostaanotto on kipeä ja koskettava asia. Äidit tarvitsevat selviytyäkseen tukea ja apua. He tarvitsevat kuuntelijaa ja tunteidensa vastaanottajaa. Äidit odottivat sosiaalityöltä avoimuutta ja rehellisyyttä. He toivoivat, että huostaanottoon liittyvät asiat kerrotaan niin, että vanhempi ymmärtää, mistä on kysymys. Äidit odottivat selkeää tietoa siitä, mitä huostaanotosta seuraa lapselle ja heidän vanhemmuudelleen. Näin ei ollut äitien kokemusten perusteella tapahtunut. Ennen kaikkea äidit odottivat sosiaalityöltä kuulijaa ja vaikean elämäntilanteensa ymmärtäjää.
Aihetta on käsitelty sosiaalityön tarkoitus ja tavoitteellisuus huomioon ottaen. Tavoitteena oli, että huostaan otettujen lasten vanhemmat tulisivat kohdatuksi yksilöllisesti, heidän elämäntilanteensa ja tunteensa yhä enemmän huomioiden.
Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Työssä on haastateltu kolmea äitiä. Jokainen äideistä on kertonut oman kokemuksensa lapsensa huostaanotosta. Haastattelut on toteutettu avoimina yksilöhaastatteluina. Haastatteluiden kautta on pyritty selvittämään äitien omia ajatuksia, kokemuksia, tunteita ja odotuksia.
Tutkimuksessa ilmeni, että lapsen huostaanotto on kriisi, joka vaikuttaa monin tavoin äidin elämään. Äidit kokivat huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen monia voimakkaita tunteita.
Oman lapsen huostaanotto on kipeä ja koskettava asia. Äidit tarvitsevat selviytyäkseen tukea ja apua. He tarvitsevat kuuntelijaa ja tunteidensa vastaanottajaa. Äidit odottivat sosiaalityöltä avoimuutta ja rehellisyyttä. He toivoivat, että huostaanottoon liittyvät asiat kerrotaan niin, että vanhempi ymmärtää, mistä on kysymys. Äidit odottivat selkeää tietoa siitä, mitä huostaanotosta seuraa lapselle ja heidän vanhemmuudelleen. Näin ei ollut äitien kokemusten perusteella tapahtunut. Ennen kaikkea äidit odottivat sosiaalityöltä kuulijaa ja vaikean elämäntilanteensa ymmärtäjää.