Yhteistyösuhteet ja tulevaisuuden näkymät eteläpohjalaisissa puualan yrityksissä
Cooperative relationships and future outlook of South Ostrobothnian wood industries
Holma, Heikki; Varamäki, Elina; Lautamaja, Marja; Tuuri, Hannu; Anttila, Terhi (2011)
Holma, Heikki
Varamäki, Elina
Lautamaja, Marja
Tuuri, Hannu
Anttila, Terhi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-27-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-27-7
Tiivistelmä
Tämä eteläpohjalaisten puualan mikroyrityksien verkostoitumista kartoittava tutkimus on osa Palvelevat puuyritykset –toimialahanketta, jota on rahoitettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Kyseessä on Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun yhdessä toteuttama puutuotetoimialan kehittämishanke.
Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää pienten eteläpohjalaisten puualan yritysten yhteistyösuhteita, kasvu- ja kehittämistavoitteita sekä verkostoitumiseen liittyviä palvelutarpeita. Tutkimus pyrittiin kohdistamaan alle 10 henkilötyövuotta työllistäviin mikroyrityksiin. Tutkimusaineisto kerättiin lähettämällä kyselylomake ensin kirjeenä kaikille E-P:n metsäkeskuksen rekisterin puualan yrityksille ja karhuamalla vastauksia sen jälkeen puhelinhaastatteluina. Kaikkiaan 276 puualan yritysten edustajaa vastasi kyselyyn. Huonekaluteollisuudesta saatiin kaikkein runsaimmin vastauksia (32 % vastaajista). Rakennuspuusepän samoin kuin muun puusepänteollisuuden osuus oli 18 %, sahateollisuuden 10 %, taloteollisuuden 7 %, höyläämöiden 5 % ja ryhmän muu 11 % vastauksista.
Pitkäaikaista yhteistyötä toisten yritysten kanssa oli yli kahdella kolmasosalla puualan yrityksistä. Ulkomaisten yritysten kanssa pitkäaikaista yhteistyötä oli neljäsosalla vastaajista. Yhteistyön tiiviys ja muodot vaihtelivat huomattavasti vastaajayritysten välillä. Merkittävimpänä yhteistyömuotona kaikilla toimialoilla pidettiin asiakkaan kanssa kiinteässä kumppanuussuhteessa toimimista. Seuraavaksi tärkeimpänä muotona pidettiin alihankintaa. Eri yhteistyötavat olivat melko samansuuntaisia eri aloilla, mutta esimerkiksi 60 % sahojen edustajista ilmoitti osallistuvansa yhteisiin koulutustilaisuuksiin muiden alan yrittäjien kanssa, kun koko aineistossa vastaava luku oli 37 %. Yhteistyösuhteissa suurimmiksi ongelmiksi nähtiin resurssien riittämättömyys, konkreettisten tulosten viemä pitkä aika ja yhteistyöyritysten tavoitteiden yhteensopimattomuus. Yritysten kehittämisen ja verkostoitumisen tarvetta lisää se, että tuotantolaitokset sijaitsevat yleensä haja-asutusalueella kaukana suurista potentiaalisista asiakaskeskittymistä. Useamman yrityksen yhteisosaamista vaativia ideoita oli 16 %:lla vastaajista.
Kasvu oli tavoitteena lähes 40 %:lla kohdeyrityksistä. Eniten kasvua tavoittelivat höyläämöt ja talotehtaat. Yleisesti vastaukset heijastelivat positiivista näkemystä tulevaisuudesta. Yli puolella vastaajista oli optimistinen tai hyvin optimistinen näkemys tulevaisuudesta. Positiivisimmin tulevaisuuteen suhtautuivat rakennuspuusepänteollisuuden edustajat ja pessimistisimmin sahateollisuuden edustajat. Kuitenkaan lähes 60 % vastanneista yrityksistä ei aio palkata uutta työvoimaa lähiaikoina. Tämä tutkimus osoittaa, että pienten yritysten olisi syytä keskittyä enemmän strategiseen ajatteluun. Selkeää kehittämissuunnitelmaa seuraavalle viidelle vuodelle ei ollut 70 %:lla yrityksistä. Tärkeinä koulutustarpeina mainittiin nykyaikainen markkinointi, tuotantoteknologia ja yleisesti henkilöstön osaaminen. Yritykset tarvitsevat ulkopuolisten asiantuntijoiden apua liiketoimintojensa kehittämiseen. Esimerkiksi 20 % vastaajista ilmoitti tarvitsevansa ulkopuolisen asiantuntijan apua omistajanvaihdokseen.
Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää pienten eteläpohjalaisten puualan yritysten yhteistyösuhteita, kasvu- ja kehittämistavoitteita sekä verkostoitumiseen liittyviä palvelutarpeita. Tutkimus pyrittiin kohdistamaan alle 10 henkilötyövuotta työllistäviin mikroyrityksiin. Tutkimusaineisto kerättiin lähettämällä kyselylomake ensin kirjeenä kaikille E-P:n metsäkeskuksen rekisterin puualan yrityksille ja karhuamalla vastauksia sen jälkeen puhelinhaastatteluina. Kaikkiaan 276 puualan yritysten edustajaa vastasi kyselyyn. Huonekaluteollisuudesta saatiin kaikkein runsaimmin vastauksia (32 % vastaajista). Rakennuspuusepän samoin kuin muun puusepänteollisuuden osuus oli 18 %, sahateollisuuden 10 %, taloteollisuuden 7 %, höyläämöiden 5 % ja ryhmän muu 11 % vastauksista.
Pitkäaikaista yhteistyötä toisten yritysten kanssa oli yli kahdella kolmasosalla puualan yrityksistä. Ulkomaisten yritysten kanssa pitkäaikaista yhteistyötä oli neljäsosalla vastaajista. Yhteistyön tiiviys ja muodot vaihtelivat huomattavasti vastaajayritysten välillä. Merkittävimpänä yhteistyömuotona kaikilla toimialoilla pidettiin asiakkaan kanssa kiinteässä kumppanuussuhteessa toimimista. Seuraavaksi tärkeimpänä muotona pidettiin alihankintaa. Eri yhteistyötavat olivat melko samansuuntaisia eri aloilla, mutta esimerkiksi 60 % sahojen edustajista ilmoitti osallistuvansa yhteisiin koulutustilaisuuksiin muiden alan yrittäjien kanssa, kun koko aineistossa vastaava luku oli 37 %. Yhteistyösuhteissa suurimmiksi ongelmiksi nähtiin resurssien riittämättömyys, konkreettisten tulosten viemä pitkä aika ja yhteistyöyritysten tavoitteiden yhteensopimattomuus. Yritysten kehittämisen ja verkostoitumisen tarvetta lisää se, että tuotantolaitokset sijaitsevat yleensä haja-asutusalueella kaukana suurista potentiaalisista asiakaskeskittymistä. Useamman yrityksen yhteisosaamista vaativia ideoita oli 16 %:lla vastaajista.
Kasvu oli tavoitteena lähes 40 %:lla kohdeyrityksistä. Eniten kasvua tavoittelivat höyläämöt ja talotehtaat. Yleisesti vastaukset heijastelivat positiivista näkemystä tulevaisuudesta. Yli puolella vastaajista oli optimistinen tai hyvin optimistinen näkemys tulevaisuudesta. Positiivisimmin tulevaisuuteen suhtautuivat rakennuspuusepänteollisuuden edustajat ja pessimistisimmin sahateollisuuden edustajat. Kuitenkaan lähes 60 % vastanneista yrityksistä ei aio palkata uutta työvoimaa lähiaikoina. Tämä tutkimus osoittaa, että pienten yritysten olisi syytä keskittyä enemmän strategiseen ajatteluun. Selkeää kehittämissuunnitelmaa seuraavalle viidelle vuodelle ei ollut 70 %:lla yrityksistä. Tärkeinä koulutustarpeina mainittiin nykyaikainen markkinointi, tuotantoteknologia ja yleisesti henkilöstön osaaminen. Yritykset tarvitsevat ulkopuolisten asiantuntijoiden apua liiketoimintojensa kehittämiseen. Esimerkiksi 20 % vastaajista ilmoitti tarvitsevansa ulkopuolisen asiantuntijan apua omistajanvaihdokseen.