Abortpatienters upplevelser av handledning de fått av hälsovårdare
Lännerholm, Mirjam (2011)
Lännerholm, Mirjam
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060911680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060911680
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen empiirinen tutkimus. Sen tarkoitus on luoda lisää ymmärrystä siitä, miten naiset ovat kokeneet terveydenhoitajalta ennen raskauden keskeyttämistä saamansa ohjauksen, jotta pystyttäisiin paremmin antamaan naisten tarpeita vastaavaa hoitoa. Empiirisen työn perustaksi tehtiin kirjallisuuskatsaus aiempaan tutkimukseen raskaudenkeskeytyspotilaiden kokemuksista ja siitä, miten potilaat ovat kokeneet saamansa ohjauksen. Artikkeleita, jotka olisivat käsitelleet erityisesti raskaudenkeskeytyspotilaiden ohjaukseen liittyviä kokemuksia, ei löytynyt, mikä viittaa siihen, että aihetta koskevaa tutkimusta tarvitaan.
Keskeinen tutkimuskysymys oli seuraava: ”Miten raskaudenkeskeytyspotilaat kokevat terveydenhoitajalta saamansa ohjauksen?”. Tutkimus rajattiin naisiin, joiden raskaus oli keskeytetty ennen 12. raskausviikkoa. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Barbro Gustafssonin teoriaa kannustavasta ja potilasta tukevasta hoito-otteesta (”bekräftande omvårdnad”) ja siihen liittyvää ns. SAUK-mallia. Tietojen keruu tapahtui avokysymyksistä koostuvalla kyselyllä. Kyselylomakkeet jaettiin ITU-projektin kautta, joka on raskaudenkeskeytyksen läpikäyneiden naisten tukihanke. Kyselyyn vastasi kolme henkilöä, ja vastausten käsittelyssä oli menetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi (Elo & Kyngäs 2007). Vastauksista ilmeni, että naiset ovat saaneet ohjausta ja tietoa itse raskaudenkes-keytyksestä. He kokivat kuitenkin, että tuen saaminen tunnetasolla ja raskaudenkeskeytystä koskevan päätöksen tekemisessä olisi tärkeää. Vain yksi nainen oli saanut ohjausta, jossa nämä tarpeet huomioitiin. Tietoa annettiin lähinnä suullisesti, ja tiedon täydentämistä kirjallisella aineistolla olisi kaivattu.
Keskeinen tutkimuskysymys oli seuraava: ”Miten raskaudenkeskeytyspotilaat kokevat terveydenhoitajalta saamansa ohjauksen?”. Tutkimus rajattiin naisiin, joiden raskaus oli keskeytetty ennen 12. raskausviikkoa. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Barbro Gustafssonin teoriaa kannustavasta ja potilasta tukevasta hoito-otteesta (”bekräftande omvårdnad”) ja siihen liittyvää ns. SAUK-mallia. Tietojen keruu tapahtui avokysymyksistä koostuvalla kyselyllä. Kyselylomakkeet jaettiin ITU-projektin kautta, joka on raskaudenkeskeytyksen läpikäyneiden naisten tukihanke. Kyselyyn vastasi kolme henkilöä, ja vastausten käsittelyssä oli menetelmänä induktiivinen sisällönanalyysi (Elo & Kyngäs 2007). Vastauksista ilmeni, että naiset ovat saaneet ohjausta ja tietoa itse raskaudenkes-keytyksestä. He kokivat kuitenkin, että tuen saaminen tunnetasolla ja raskaudenkeskeytystä koskevan päätöksen tekemisessä olisi tärkeää. Vain yksi nainen oli saanut ohjausta, jossa nämä tarpeet huomioitiin. Tietoa annettiin lähinnä suullisesti, ja tiedon täydentämistä kirjallisella aineistolla olisi kaivattu.