Sairaanhoitajien osaaminen ja suhtautuminen kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön : Kyselytutkimus
Alatalo, Laura; Airovuo, Emilia (2011)
Alatalo, Laura
Airovuo, Emilia
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249303
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105249303
Tiivistelmä
Kosketuseristyksellä tarkoitetaan potilaan eristämistä eristystilaan, oikeaoppisen käsihygienian toteuttamista, oikeiden suojavarusteiden valitsemista ja käyttöä, oikeaoppista hoito- ja tutkimusvälinehuoltoa sekä aseptista toimintaa. Kosketuseristyksen teho riippuu oleellisesti sen onnistuneesta toteutumisesta. Eristyksen periaatteet ja käytännön toimet eristystä tarvitsevan potilaan hoidossa tulee olla helposti saatavilla hoitokäytäntöjen omaksumisen onnistumiseksi. Sairaanhoitajien suhtautuminen on sidoksissa teoreettiseen tietoon ja käytännön taitoihin. Tiedon saatavuus edesauttaa positiivista suhtautumista kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien osaamista ja suhtautumista koske-tuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyössä. Tutkimuksessa osaaminen määriteltiin arvioksi omasta osaamisesta, tiedoista ja toiminnasta kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyössä. Tutkimusongelmat ja mittariin tehdyt kysymykset johdettiin tutkimuksen tarkoituksesta.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla keväällä 2011 Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) medisiinisen, lasten ja naisten sekä operatiivisen vastuualueiden sairaanhoitajilta. Kysely toimi Webropol-alustalla OYS:n Intranetissä. Kysely suoritettiin kokonaisotannalla (n=1173) ja siihen vastasi 270 sairaanhoitajaa. Vastausprosentiksi muodostui 23 %. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 17 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimustuloksia havainnollistettiin taulukoina.
Tässä tutkimuksessa selvisi, että sairaanhoitajilla on hyvä teoreettinen tietopohja siitä, kuinka tulisi käyttäytyä ja toimia kosketuseristystilanteessa. Suurimpana ongelmana sairaanhoitaja kokivat, että tilat ja huoneet eivät olleet tarkoituksenmukaisia kosketuseristyksen toteuttamiselle. Myös kiire vaikutti hoitotyöhön ja sen laatuun. Sairaanhoitajien suhtautuminen kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön oli hyvin vaihtelevaa. Yli puolet sairaanhoitajista hoitaisi mieluummin potilaita, jotka eivät ole kosketuseristyksessä. Sairaanhoitajat kaipasivat koulutusta ja ohjeita kosketuseristyskäytännöistä sekä potilaan ja omaisten ohjaamisesta.
Johtopäätöksenä voidaan ajatella, että mitä enemmän tukea ja ajankohtaista tietoa sairaanhoitajat saavat kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön, sitä positiivisemmin he suhtautuvat sen toteuttamiseen. Tiedon lisääntyminen varmentaa osaamista ja hälventää ennakkoluuloja. Tutkimustulosten pohjalta voidaan arvioida ja kehittää kosketuseristyksessä hoidettavan potilaan hoitokäytäntöjä. Lisäksi voidaan arvioida henkilökunnan ohjeistuksien ja kouluttamisen kehittämistarpeita kosketuseristyskäytäntöihin liittyen.
Asiasanat: Sairaanhoitaja, osaaminen, suhtautuminen, kosketuseristys, eristäminen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien osaamista ja suhtautumista koske-tuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyössä. Tutkimuksessa osaaminen määriteltiin arvioksi omasta osaamisesta, tiedoista ja toiminnasta kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyössä. Tutkimusongelmat ja mittariin tehdyt kysymykset johdettiin tutkimuksen tarkoituksesta.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla keväällä 2011 Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) medisiinisen, lasten ja naisten sekä operatiivisen vastuualueiden sairaanhoitajilta. Kysely toimi Webropol-alustalla OYS:n Intranetissä. Kysely suoritettiin kokonaisotannalla (n=1173) ja siihen vastasi 270 sairaanhoitajaa. Vastausprosentiksi muodostui 23 %. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 17 -tilasto-ohjelmalla. Tutkimustuloksia havainnollistettiin taulukoina.
Tässä tutkimuksessa selvisi, että sairaanhoitajilla on hyvä teoreettinen tietopohja siitä, kuinka tulisi käyttäytyä ja toimia kosketuseristystilanteessa. Suurimpana ongelmana sairaanhoitaja kokivat, että tilat ja huoneet eivät olleet tarkoituksenmukaisia kosketuseristyksen toteuttamiselle. Myös kiire vaikutti hoitotyöhön ja sen laatuun. Sairaanhoitajien suhtautuminen kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön oli hyvin vaihtelevaa. Yli puolet sairaanhoitajista hoitaisi mieluummin potilaita, jotka eivät ole kosketuseristyksessä. Sairaanhoitajat kaipasivat koulutusta ja ohjeita kosketuseristyskäytännöistä sekä potilaan ja omaisten ohjaamisesta.
Johtopäätöksenä voidaan ajatella, että mitä enemmän tukea ja ajankohtaista tietoa sairaanhoitajat saavat kosketuseristystä tarvitsevan potilaan hoitotyöhön, sitä positiivisemmin he suhtautuvat sen toteuttamiseen. Tiedon lisääntyminen varmentaa osaamista ja hälventää ennakkoluuloja. Tutkimustulosten pohjalta voidaan arvioida ja kehittää kosketuseristyksessä hoidettavan potilaan hoitokäytäntöjä. Lisäksi voidaan arvioida henkilökunnan ohjeistuksien ja kouluttamisen kehittämistarpeita kosketuseristyskäytäntöihin liittyen.
Asiasanat: Sairaanhoitaja, osaaminen, suhtautuminen, kosketuseristys, eristäminen