Painehaavojen ehkäisy ja varhainen tunnistaminen - Interventiotutkimus : vertailuosaston potilastietolomakkeiden analyysi
Rissanen, Johanna; Virtanen, Jussi (2010)
Rissanen, Johanna
Virtanen, Jussi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103233501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103233501
Tiivistelmä
Opinnäytetyö liittyy Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin terveyskeskuksen Akuuttisairaalan kanssa.”Painehaavojen ehkäisy ja varhainen tunnistaminen – Interventiotutkimus Laakson sairaalassa”. Opinnäytetyömme tarkoitus oli analysoida sekä esittää havaintoja kyseessä olevan intervention vertailuosaston potilastietolomakkeista, jotta saatiin selville miten interventio toteutui vertailuosastolla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja opettaa tunnistamaan painehaavoja sekä ennaltaehkäistä niiden syntymistä ja arvioida intervention käyttökelpoisuutta. Tutkimus toteutettiin kahdella akuuttisairaalan osastolla: interventio- ja vertailuosastolla. Intervention osa-alueita oli viisi: painehaavariskin arvioiminen, ihon arviointi, asentohoito ja apuvälineet sekä ravitsemus ja kirjaaminen.
Ensisijaisesti opinnäytetyössä oli tarkoituksena analysoida painehaavatutkimuslomakkeita ja arvioida miten intervention osa-alueet toteutuivat vertailu-osastolla. Tutkimuksen lomakkeet täytettiin aikavälillä 28.7.2008 – 29.12.2008. Tutkimusaineistoa kertyi 58 potilaasta. Tutkimuslomakkeessa oli 67 kysymystä. Kysymykset koostuivat potilaan perustiedoista, sairaalassa olosyystä ja – ajasta, mahdollisesta painehaavasta, potilaan liikuntakyvystä, apuvälineiden tarpeesta, henkisestä tilasta, ihon kunnosta, ravitsemuksesta ja erittämisestä.
Tutkimustulosten perusteella intervention osa-alueet eivät toteutuneet kaikilta osin vertailuosastolla. Potilaiden ihon kuntoa ei tarkastettu sairaalaan tullessa, eikä ensimmäisen asteen painehaavoja tunnistettu potilailla olevan. Potilaiden motivointi painehaavojen hoitoon oli vähäistä. Painehaavojen ehkäisyssä ja ohjauksessa omaisia ei ohjattu miten he voisivat muistuttaa potilasta asiasta. Potilaille ei tehty vajaaravitsemusriskin arviointia MUST-asteikon avulla. Ruokailua seurattiin 24% potilaan kohdalla.
Tutkimuksesta saatuja tietojen perusteella hoitohenkilökunnan riittävä ohjaaminen painehaavojen ehkäisyyn on oleellinen asia. Painehaavojen tunnistaminen voi olla vaikeaa ilman riittävää tietopohjaa asiasta. Potilaiden ihon kunnon tarkastelu päivittäin olisi tärkeää, jotta ajoissa huomattaisiin niissä tapahtuvat muutokset. Vajaaravitsemusriskin arvioiminen olisi myös oleellista, jotta sen avulla tunnistettaisiin mahdolliset riskipotilaat. Omaisten huomioon ottaminen hoitotyössä voisi myös edistää potilaiden motivaatiota hoitoaan kohtaan.
Ensisijaisesti opinnäytetyössä oli tarkoituksena analysoida painehaavatutkimuslomakkeita ja arvioida miten intervention osa-alueet toteutuivat vertailu-osastolla. Tutkimuksen lomakkeet täytettiin aikavälillä 28.7.2008 – 29.12.2008. Tutkimusaineistoa kertyi 58 potilaasta. Tutkimuslomakkeessa oli 67 kysymystä. Kysymykset koostuivat potilaan perustiedoista, sairaalassa olosyystä ja – ajasta, mahdollisesta painehaavasta, potilaan liikuntakyvystä, apuvälineiden tarpeesta, henkisestä tilasta, ihon kunnosta, ravitsemuksesta ja erittämisestä.
Tutkimustulosten perusteella intervention osa-alueet eivät toteutuneet kaikilta osin vertailuosastolla. Potilaiden ihon kuntoa ei tarkastettu sairaalaan tullessa, eikä ensimmäisen asteen painehaavoja tunnistettu potilailla olevan. Potilaiden motivointi painehaavojen hoitoon oli vähäistä. Painehaavojen ehkäisyssä ja ohjauksessa omaisia ei ohjattu miten he voisivat muistuttaa potilasta asiasta. Potilaille ei tehty vajaaravitsemusriskin arviointia MUST-asteikon avulla. Ruokailua seurattiin 24% potilaan kohdalla.
Tutkimuksesta saatuja tietojen perusteella hoitohenkilökunnan riittävä ohjaaminen painehaavojen ehkäisyyn on oleellinen asia. Painehaavojen tunnistaminen voi olla vaikeaa ilman riittävää tietopohjaa asiasta. Potilaiden ihon kunnon tarkastelu päivittäin olisi tärkeää, jotta ajoissa huomattaisiin niissä tapahtuvat muutokset. Vajaaravitsemusriskin arvioiminen olisi myös oleellista, jotta sen avulla tunnistettaisiin mahdolliset riskipotilaat. Omaisten huomioon ottaminen hoitotyössä voisi myös edistää potilaiden motivaatiota hoitoaan kohtaan.