Daama, kuvataide ja kertomukset hoidon ja perhetyön prosessissa lastensuojelulaitoksessa
Hakulinen, Arja (2011)
Hakulinen, Arja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102282747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102282747
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hakulinen, Arja.
Draama, kuvataide ja kertomukset hoidon ja perhetyön prosessissa lastensuo-jelulaitoksessa. 71 s. Helsinki, kevät 2011.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki, Sosiaalialan koulutusohjel-ma. Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöni tavoitteena oli kuvata Oulunkylän perhetukikeskuksessa 1.9.2009–31.5.2010 toteuttamaani taidetoimintaa ja pohtia sen merkitystä las-ten kasvun ja kehityksen tukena sekä lasten psykososiaalisen tilanteen arvioinnissa. Olen kuvannut toimintaani sekä yleisellä tasolla että seuraamalla yhden lapsen ja perheen prosessia lähemmin.
Tutkimukseni taustateorioina ovat voimavarakeskeisyyden teoriat, joita avaan historiallisesta, sosiaalipsykologisesta ja oppimisteoreettisesta näkökulmasta käsin, ja taidepedagogiset teoriat, joita pyrin myös käsittelemään psykososiaali-sesta näkökulmasta. Keskeinen työvälineeni prosessin analyysissä on sosiaalisen innostamisen teoria.
Opinnäytetyöni pohjautuu käytäntötutkimuksen periaatteisiin. Tutkimus on kvalitatiivista, toiminnallista ja hermeneuttisesti havaintoja prosessoivaa. Kuvaan seitsemän lapsen (6–14 vuotta) ja yhden perheen kanssa (äiti ja kaksi tytärtä) toteuttamaani luovaa toimintaa työpäiväkirjaani tekemien havaintojen ja muistiinpanojen avulla sekä kerronnallisesti että analyyttisesti. Olen liittänyt oheen myös otteita lasten tarinoista ja kuvista. Analysoin materiaalia teemoittamalla aineistoa sosiaalisen innostamisen teorian avulla. Sen jälkeen jäsennän prosesseja yksinkertaistamalla ne prosessikaavioiksi, joissa prosessin eteneminen havainnollistuu. Lopuksi pohdin toiminnan tuloksia sekä oman kokeiluni osalta että yleisellä tasolla.
Tutkimukseni tulosten perusteella taidetoimintaa voisi pitää lastensuojelulaitoksen osastokulttuuria rikastuttavana ja monien lasten tilannetta avaavana ja lasten hyvinvointia tukevana menetelmänä. Kokeiluni pohjalta suosittelen taidetoiminnan aseman vahvistamista lastensuojelulaitoksissa. Sille olisi hyvä varata aikaa ja resursseja. Taidetoiminnan määrittely mukavasta puuhastelusta kuntouttamisen välineeksi voisi parantaa taidetoiminnan asemaa.
Asiasanat: taide, perhetyö, lastensuojelulaitokset, voimaantuminen
Hakulinen, Arja.
Draama, kuvataide ja kertomukset hoidon ja perhetyön prosessissa lastensuo-jelulaitoksessa. 71 s. Helsinki, kevät 2011.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki, Sosiaalialan koulutusohjel-ma. Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöni tavoitteena oli kuvata Oulunkylän perhetukikeskuksessa 1.9.2009–31.5.2010 toteuttamaani taidetoimintaa ja pohtia sen merkitystä las-ten kasvun ja kehityksen tukena sekä lasten psykososiaalisen tilanteen arvioinnissa. Olen kuvannut toimintaani sekä yleisellä tasolla että seuraamalla yhden lapsen ja perheen prosessia lähemmin.
Tutkimukseni taustateorioina ovat voimavarakeskeisyyden teoriat, joita avaan historiallisesta, sosiaalipsykologisesta ja oppimisteoreettisesta näkökulmasta käsin, ja taidepedagogiset teoriat, joita pyrin myös käsittelemään psykososiaali-sesta näkökulmasta. Keskeinen työvälineeni prosessin analyysissä on sosiaalisen innostamisen teoria.
Opinnäytetyöni pohjautuu käytäntötutkimuksen periaatteisiin. Tutkimus on kvalitatiivista, toiminnallista ja hermeneuttisesti havaintoja prosessoivaa. Kuvaan seitsemän lapsen (6–14 vuotta) ja yhden perheen kanssa (äiti ja kaksi tytärtä) toteuttamaani luovaa toimintaa työpäiväkirjaani tekemien havaintojen ja muistiinpanojen avulla sekä kerronnallisesti että analyyttisesti. Olen liittänyt oheen myös otteita lasten tarinoista ja kuvista. Analysoin materiaalia teemoittamalla aineistoa sosiaalisen innostamisen teorian avulla. Sen jälkeen jäsennän prosesseja yksinkertaistamalla ne prosessikaavioiksi, joissa prosessin eteneminen havainnollistuu. Lopuksi pohdin toiminnan tuloksia sekä oman kokeiluni osalta että yleisellä tasolla.
Tutkimukseni tulosten perusteella taidetoimintaa voisi pitää lastensuojelulaitoksen osastokulttuuria rikastuttavana ja monien lasten tilannetta avaavana ja lasten hyvinvointia tukevana menetelmänä. Kokeiluni pohjalta suosittelen taidetoiminnan aseman vahvistamista lastensuojelulaitoksissa. Sille olisi hyvä varata aikaa ja resursseja. Taidetoiminnan määrittely mukavasta puuhastelusta kuntouttamisen välineeksi voisi parantaa taidetoiminnan asemaa.
Asiasanat: taide, perhetyö, lastensuojelulaitokset, voimaantuminen