Yhteinen hyvä - yhteinen asia : Yhteistyön kehittäminen Mäntyharjun kunnan sosiaalityön ja Mäntyharjun seurakunnan diakoniatyön välillä
Tuomela, Teija (2010)
Tuomela, Teija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618509
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618509
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Tuomela, Teija. YHTEINEN HYVÄ – YHTEINEN ASIA. Yhteistyön kehittäminen Mäntyharjun kunnan sosiaalityön ja Mäntyharjun seurakunnan diakoniatyön välillä. Pieksämäki, syksy 2010, 76 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK Itä, Pieksämäki, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonia ja kristillinen kasvatus, sosionomi (ylempi AMK).
Opinnäytetyö käsittelee yhteistyötä ja sen kehittämistä sosiaalityön ja diakoniatyön välillä, toimintaympäristö on Etelä-Savolainen Mäntyharjun kunta ja Mäntyharjun evankelis-luterilainen seurakunta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia yhteistyöstä on ollut aiemmin, millaista yhteistyötä toivottaisiin ja mitkä olisivat mahdollisia esteitä yhteistyölle.
Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla sosiaalityön ja diakoniatyön työntekijöitä. Haastatteluihin osallistui 13 henkilöä. Haastattelut osittain nauhoitettiin ja osittain kirjoitettiin muistiin. Lisäksi aineistoa syntyi yhteisessä yhteistyöpalaverissa, johon osallistui 8 henkilöä. Tuotoksena yhteistyöpalaverista syntyi yhteistoimintamalli molempien organisaatioiden käyttöön. Haastattelut ja yhteistyöpalaveri toteutettiin kesän ja syksyn 2010 aikana. Opinnäytetyö on toimintatutkimus.
Yhteistyötä on tutkittu aiemminkin useissa eri tutkimuksissa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin teoriaosuudessa lakitekstejä, aiempia tutkimuksia sekä muuta sosiaalityötä, diakoniatyötä ja yhteistyötä käsittelevää kirjallisuutta.
Yhteistyö koettiin merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että toisten työtä ei tunneta kovinkaan hyvin, joka on vaikeuttanut aiemmin yhteistyötä. Opinnäytetyön merkitys työelämälle on toisen työn ja toimintatapojen tuntemaan oppimisessa ja henkilöiden keskenään tutuiksi tulemisessa. Yhteistyö on helpompaa, kun tietää toisen organisaation työntekijät sekä heidän tapansa tehdä työtä ja mahdollisuutensa osallistua asioiden hoitamiseen, eli yhteistyön tekemiseen.
Tärkeimmät yhteistyöehdotukset olivat yhteiset kotikäynnit, työnohjaukselliset keskustelut ja yhteiset tapahtumat, sekä avoimet keskustelut asiakkaiden asioista asiakkaan itse osallistuessa tai ainakin antaessa luvan. Esteeksi yhteistyölle löytyi vain kaksi seikkaa. Toinen oli asiakkaan ehdoton kielto yhteistyön tekemisestä ja toinen oli asiakkaan seurakuntavastaisuus ja sitä kautta myös yhteistyön kieltäminen.
Asiasanat: sosiaalityö, diakoniatyö, yhteistyö, teemahaastattelu, kvalitatiivinen tutkimus
Tuomela, Teija. YHTEINEN HYVÄ – YHTEINEN ASIA. Yhteistyön kehittäminen Mäntyharjun kunnan sosiaalityön ja Mäntyharjun seurakunnan diakoniatyön välillä. Pieksämäki, syksy 2010, 76 sivua, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK Itä, Pieksämäki, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonia ja kristillinen kasvatus, sosionomi (ylempi AMK).
Opinnäytetyö käsittelee yhteistyötä ja sen kehittämistä sosiaalityön ja diakoniatyön välillä, toimintaympäristö on Etelä-Savolainen Mäntyharjun kunta ja Mäntyharjun evankelis-luterilainen seurakunta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia yhteistyöstä on ollut aiemmin, millaista yhteistyötä toivottaisiin ja mitkä olisivat mahdollisia esteitä yhteistyölle.
Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla sosiaalityön ja diakoniatyön työntekijöitä. Haastatteluihin osallistui 13 henkilöä. Haastattelut osittain nauhoitettiin ja osittain kirjoitettiin muistiin. Lisäksi aineistoa syntyi yhteisessä yhteistyöpalaverissa, johon osallistui 8 henkilöä. Tuotoksena yhteistyöpalaverista syntyi yhteistoimintamalli molempien organisaatioiden käyttöön. Haastattelut ja yhteistyöpalaveri toteutettiin kesän ja syksyn 2010 aikana. Opinnäytetyö on toimintatutkimus.
Yhteistyötä on tutkittu aiemminkin useissa eri tutkimuksissa. Tässä opinnäytetyössä käytettiin teoriaosuudessa lakitekstejä, aiempia tutkimuksia sekä muuta sosiaalityötä, diakoniatyötä ja yhteistyötä käsittelevää kirjallisuutta.
Yhteistyö koettiin merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että toisten työtä ei tunneta kovinkaan hyvin, joka on vaikeuttanut aiemmin yhteistyötä. Opinnäytetyön merkitys työelämälle on toisen työn ja toimintatapojen tuntemaan oppimisessa ja henkilöiden keskenään tutuiksi tulemisessa. Yhteistyö on helpompaa, kun tietää toisen organisaation työntekijät sekä heidän tapansa tehdä työtä ja mahdollisuutensa osallistua asioiden hoitamiseen, eli yhteistyön tekemiseen.
Tärkeimmät yhteistyöehdotukset olivat yhteiset kotikäynnit, työnohjaukselliset keskustelut ja yhteiset tapahtumat, sekä avoimet keskustelut asiakkaiden asioista asiakkaan itse osallistuessa tai ainakin antaessa luvan. Esteeksi yhteistyölle löytyi vain kaksi seikkaa. Toinen oli asiakkaan ehdoton kielto yhteistyön tekemisestä ja toinen oli asiakkaan seurakuntavastaisuus ja sitä kautta myös yhteistyön kieltäminen.
Asiasanat: sosiaalityö, diakoniatyö, yhteistyö, teemahaastattelu, kvalitatiivinen tutkimus