Yhteistyön tarve Espoon peruskoulujen paloturvallisuuden hallinnassa
Lairemo, Tomi (2010)
Lairemo, Tomi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610641
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610641
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia yhteistyön tarvetta Espoon peruskoulujen paloturvallisuuden hallinnassa. Paloturvallisuuden hallinta tässä opinnäytetyössä tarkoittaa etukäteissuunnittelua tulipalojen ehkäisemiseksi ja säännöllistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Espoon peruskouluissa puhutaan lähes 30 000 ihmisen turvallisuudesta mukaan lukien koulujen oppilaat ja henkilöstö. Tässä työssä tutkittiin yhteistyön tarpeita peruskoulujen rehtoreiden, palotarkastajien ja kaupungin Kiinteistöhoito-liikelaitoksen välillä koulujen paloturvallisuuden parantamiseksi. Tavoitteena oli löytää kehittämisideoita, jotka lisäävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä, parantavat paloturvallisuuden tasoa peruskouluissa sekä tukevat riskienhallinnan ohjausryhmää koordinoinnissa ja päätöksenteossa. Yhteistyön tarvetta on tarkasteltu paloturvallisuuden näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen, jossa keskeisenä oli tutkimuksellisen kehittämistyön prosessi. Tässä opinnäytetyössä tutkimuksellisuus tarkoittaa sitä, että omat ratkaisut ja tuotettu tieto rakentuvat olemassa olevan tiedon päälle. Aineistoa kerättiin paloturvallisuuteen liittyvästä kirjallisuudesta ja havainnoimalla viidellä eri palotarkastuskäynnillä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palotarkastajan kanssa. Lisäksi käytettiin menetelmänä teemahaastattelua, jossa haastateltiin viiden muun eri koulun rehtoria, kahta palotarkastajaa ja kahta Kiinteistöhoito-liikelaitoksen päällikköä.
Tämän opinnäytetyön tuloksien perusteella on pohdittu seuraavia kehittämisehdotuksia, joita voidaan parantaa yhteistyön avulla. Palotarkastuskäytäntöjä on yhdenmukaistettava ja saman palotarkastajan käyttö peruskouluilla useamman vuoden ajan on suositeltavaa. Peruskoulujen turvallisuuskansiosta on tehtävä tiiviimpi, kevyempi malli vain tärkeille asioille, jolloin luettavuus on parempi. Espoossa tulisi olla peruskoulujen turvallisuudesta vastaava asiantuntija, johon peruskoulun henkilökunta voisi olla yhteydessä tarvittaessa. Peruskoulun henkilökuntaa tulisi systemaattisesti kouluttaa pelastuslaitoksen kanssa yhteistyössä sisältäen käytännön harjoittelua paloturvallisuusasioissa. Kannattaisi pitää yhteisiä palavereita rehtorin, palotarkastajan ja Kiinteistöhoito-liikelaitoksen kesken koskien palotarkastuspöytäkirjoja ja tulevia suunnitelmia. Turvallisuuskasvatus tulisi aloittaa jo peruskoulun alaluokilla systemaattisesti eri toimijoiden yhteistyön avulla. Tulosten tarkastelussa on kiinnitetty huomiota siihen, miten peruskoulujen paloturvallisuuden ja eri toimijoiden välisen yhteistyön nykytila parhaiten saa-taisiin vastaamaan tulevaa tahtotilaa. Tulokset puoltavat yhteistyön tarpeen lisäämistä eri toimijoiden välillä. Eri toimijoiden kiinnostuksen kohteet paloturvallisuuden hallinnassa kohtaavat hyvin ja tahtotilaa kehittämiseen sekä asioiden eteenpäin viemiseen on riittävästi.
Opinnäytetyön tuloksia käytetään jatkossa Espoon kaupungin riskienhallinnan ohjausryhmässä yhteistyön koordinoinnin ja paremman paloturvallisuuden kehittämiseen. Jatkon kannalta on tärkeää, että yhteistyömalleja kehitetään eri toimijoiden välillä. Kaikille on tullut selväksi, että mistään suunnitelmasta tai ohjeesta ei ole hyötyä, jos sitä ei ole ”jalkautettu” käytäntöön. Tärkeää on myös keskustella Espoon kaupungin kyvystä turvata resursseja paloturvallisuustoiminnan parantamiseksi kouluissa. Tämä tarkoittaa määrärahojen tarkoituksenmukaista kohdentamista.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä käyttäen, jossa keskeisenä oli tutkimuksellisen kehittämistyön prosessi. Tässä opinnäytetyössä tutkimuksellisuus tarkoittaa sitä, että omat ratkaisut ja tuotettu tieto rakentuvat olemassa olevan tiedon päälle. Aineistoa kerättiin paloturvallisuuteen liittyvästä kirjallisuudesta ja havainnoimalla viidellä eri palotarkastuskäynnillä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palotarkastajan kanssa. Lisäksi käytettiin menetelmänä teemahaastattelua, jossa haastateltiin viiden muun eri koulun rehtoria, kahta palotarkastajaa ja kahta Kiinteistöhoito-liikelaitoksen päällikköä.
Tämän opinnäytetyön tuloksien perusteella on pohdittu seuraavia kehittämisehdotuksia, joita voidaan parantaa yhteistyön avulla. Palotarkastuskäytäntöjä on yhdenmukaistettava ja saman palotarkastajan käyttö peruskouluilla useamman vuoden ajan on suositeltavaa. Peruskoulujen turvallisuuskansiosta on tehtävä tiiviimpi, kevyempi malli vain tärkeille asioille, jolloin luettavuus on parempi. Espoossa tulisi olla peruskoulujen turvallisuudesta vastaava asiantuntija, johon peruskoulun henkilökunta voisi olla yhteydessä tarvittaessa. Peruskoulun henkilökuntaa tulisi systemaattisesti kouluttaa pelastuslaitoksen kanssa yhteistyössä sisältäen käytännön harjoittelua paloturvallisuusasioissa. Kannattaisi pitää yhteisiä palavereita rehtorin, palotarkastajan ja Kiinteistöhoito-liikelaitoksen kesken koskien palotarkastuspöytäkirjoja ja tulevia suunnitelmia. Turvallisuuskasvatus tulisi aloittaa jo peruskoulun alaluokilla systemaattisesti eri toimijoiden yhteistyön avulla. Tulosten tarkastelussa on kiinnitetty huomiota siihen, miten peruskoulujen paloturvallisuuden ja eri toimijoiden välisen yhteistyön nykytila parhaiten saa-taisiin vastaamaan tulevaa tahtotilaa. Tulokset puoltavat yhteistyön tarpeen lisäämistä eri toimijoiden välillä. Eri toimijoiden kiinnostuksen kohteet paloturvallisuuden hallinnassa kohtaavat hyvin ja tahtotilaa kehittämiseen sekä asioiden eteenpäin viemiseen on riittävästi.
Opinnäytetyön tuloksia käytetään jatkossa Espoon kaupungin riskienhallinnan ohjausryhmässä yhteistyön koordinoinnin ja paremman paloturvallisuuden kehittämiseen. Jatkon kannalta on tärkeää, että yhteistyömalleja kehitetään eri toimijoiden välillä. Kaikille on tullut selväksi, että mistään suunnitelmasta tai ohjeesta ei ole hyötyä, jos sitä ei ole ”jalkautettu” käytäntöön. Tärkeää on myös keskustella Espoon kaupungin kyvystä turvata resursseja paloturvallisuustoiminnan parantamiseksi kouluissa. Tämä tarkoittaa määrärahojen tarkoituksenmukaista kohdentamista.