Vapautta ja poljentoa : ranskalainen barokkimusiikki pianonsoiton opetuksessa
Rusko, Päivi (2010)
Rusko, Päivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110071
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni olen selvittänyt ranskalaisen ennen 1700-luvun loppua sävelletyn musiikin käyttömahdollisuuksia pianopedagogiikassa. Olen pyrkinyt käytännön opetustyön tukemiseen. Työssä on luetteloitu musiikkikoulu- ja musiikkiopistotasoisia teoksia ja annetaan taustatietoa niiden soittamiseen.
Ranskalainen musiikki ennen impressionismia on jäänyt suomalaisessa pianopedagogiikassa vähälle huomiolle. Työni on tehty piano-opettajille helpottamaan ranskalaisten barokin- ja galantinajan sävellysten käyttöä opetusmateriaalina. Olen valinnut esittelyn kohteeksi n. 1660–1720-luvuilla cembalolle sävelletyt non mesuré -preludit, koska muista aikakauden sävellyksistä poiketen ne soveltuvat hyvin pianolle. Tämä aiheutuu pääosin kahdesta syystä; preludeissa suositaan pianolle ominaista legatomaista soittotapaa, ja ne sisältävät vähemmän korukuviointia kuin aikakauden muut klaveerisävellykset, kuten esimerkiksi tanssit. Non mesuré -notaatio kertoo soittajalle vain sävelet ja niiden soivan keston ilman informaatiota tahtiosoituksesta, rytmeistä ja temposta. Nuottikuva on useimmille vieras, ja siksi olen työssäni pyrkinyt esimerkkien avulla auttamaan pianisteja ymmärtämään nuottikuvaa.
Galanttisävellykset n. 1720–1770-luvuilta soveltuvat puolestaan opetusmateriaaliksi hyvin, koska ne ovat tyylillisesti lähellä pianisteille tuttua klassismia, ja koska niiden soittotekniikka on hyvin lähellä modernin pianon soittotekniikkaa muun muassa sormitusten ja säestyskuvioiden osalta. Osa sävellyksistä onkin cembalon sijaan sävelletty fortepianolle.
Olen tutkinut aihetta hakemalla kirjallisuudesta tietoa aikakaudelle tyypillisimmistä esityskäytännöistä. Hyödyntämällä kokemustani soittajana ja pedagogina olen käynyt läpi runsaasti 1600–1700-luvuilla eläneiden säveltäjien tuotantoa ja valinnut niistä parhaiten pianolle sopivat sävellykset. Olen opettanut valitsemiani teoksia pääosin piano-oppilaille ja keskustellut musiikkiin liittyvistä esityskäytänteistä alan asiantuntijoiden kanssa.
Työni tärkeimmät tulokset ovat kattavat ohjeet non mesuré -nuottikuvan lukemiseen sekä luettelo pianolle sopivista ranskalaisista barokki- ja galanttisävellyksistä, joita voidaan käyttää musiikkikoulu- ja musiikkiopistotasoilla.
Työni antaa mahdollisuuden piano-opettajille käyttää kyseisen aikakauden sävellyksiä opetustyössään. Se myös toivottavasti rohkaisee opettajia ja sitä kautta myös oppilaita tutustumaan non mesuré -preludeihin.
Ranskalainen musiikki ennen impressionismia on jäänyt suomalaisessa pianopedagogiikassa vähälle huomiolle. Työni on tehty piano-opettajille helpottamaan ranskalaisten barokin- ja galantinajan sävellysten käyttöä opetusmateriaalina. Olen valinnut esittelyn kohteeksi n. 1660–1720-luvuilla cembalolle sävelletyt non mesuré -preludit, koska muista aikakauden sävellyksistä poiketen ne soveltuvat hyvin pianolle. Tämä aiheutuu pääosin kahdesta syystä; preludeissa suositaan pianolle ominaista legatomaista soittotapaa, ja ne sisältävät vähemmän korukuviointia kuin aikakauden muut klaveerisävellykset, kuten esimerkiksi tanssit. Non mesuré -notaatio kertoo soittajalle vain sävelet ja niiden soivan keston ilman informaatiota tahtiosoituksesta, rytmeistä ja temposta. Nuottikuva on useimmille vieras, ja siksi olen työssäni pyrkinyt esimerkkien avulla auttamaan pianisteja ymmärtämään nuottikuvaa.
Galanttisävellykset n. 1720–1770-luvuilta soveltuvat puolestaan opetusmateriaaliksi hyvin, koska ne ovat tyylillisesti lähellä pianisteille tuttua klassismia, ja koska niiden soittotekniikka on hyvin lähellä modernin pianon soittotekniikkaa muun muassa sormitusten ja säestyskuvioiden osalta. Osa sävellyksistä onkin cembalon sijaan sävelletty fortepianolle.
Olen tutkinut aihetta hakemalla kirjallisuudesta tietoa aikakaudelle tyypillisimmistä esityskäytännöistä. Hyödyntämällä kokemustani soittajana ja pedagogina olen käynyt läpi runsaasti 1600–1700-luvuilla eläneiden säveltäjien tuotantoa ja valinnut niistä parhaiten pianolle sopivat sävellykset. Olen opettanut valitsemiani teoksia pääosin piano-oppilaille ja keskustellut musiikkiin liittyvistä esityskäytänteistä alan asiantuntijoiden kanssa.
Työni tärkeimmät tulokset ovat kattavat ohjeet non mesuré -nuottikuvan lukemiseen sekä luettelo pianolle sopivista ranskalaisista barokki- ja galanttisävellyksistä, joita voidaan käyttää musiikkikoulu- ja musiikkiopistotasoilla.
Työni antaa mahdollisuuden piano-opettajille käyttää kyseisen aikakauden sävellyksiä opetustyössään. Se myös toivottavasti rohkaisee opettajia ja sitä kautta myös oppilaita tutustumaan non mesuré -preludeihin.