Saaristomuseo Pentalan verhokopiot : Digitaalisen tekstiilitulostekniikan hyödyntäminen konservoinnissa
Niiranen, Leena (2017)
Niiranen, Leena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101316030
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee kolmen verhokokonaisuuden digitaalisella tekstiilitulostustekniikalla tehtävää konservoinnin kopiontekoprosessia. Alkuperäiset verhokokonaisuudet ovat peräisin Espoon Suvisaariston Pentalan saaren Nyholmin talon koti-interiööristä. Verhoista tehdään kopiot tulevaa Espoon kaupunginmuseon Saaristomuseo Pentalaa varten. Museon ehdotuksesta kopioiden toteutuksessa haluttiin hyödyntää digitaalista tekstiilitulostustekniikkaa.
Kankaalle tehtävää digitaalista mustesuihkutulostusta on hyödynnetty tekstiilialalla noin vuodesta 1987 ja konservoinnissa 2000-luvun vaihteesta lähtien eli menetelmä on alalla melko uusi. Digitaalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntämisestä konservoinnissa on saatavilla rajoitetusti tutkimustietoa, pääosin aiempien konservoinnin esimerkkitapausten kautta. Tutkimustietoa löytyy enemmän tekniikasta yleisestä tekstiilialan kirjallisuudesta. Näiden tietojen kokoaminen yhteen (yhdessä käytännön tulostusprosessin testaamisen kanssa) on edellytyksenä tekstiilitulostustekniikalla tehtävien verhokopioiden suunnitteluun ja
toteutukseen.
Verhokopioissa haluttiin alun perin säilyttää 1980-luvun lopulla ollut Nyholmin talon ajan henki. Alkuperäisten verhojen kunto, käytössä ollut aika, syntyvät kustannukset ja tekniikan mahdollisuudet johtivat kuitenkin siihen, että verhoista tuli lopulta ajateltua uudemman näköiset ja verhoille tehtiin ajateltua enemmän digitaalista restaurointia. Prosessin aikana myös tulostuksen väriaineet ja pohjakankaat vaihtuivat kesken tulostusprosessin tulostusväriaineiden värinkesto-ominaisuuksista johtuen. Tämä johti myös useampien tulostuspalveluntarjoajien käyttämiseen. Valmiista tekstiilitulosteista ommeltiin vielä verhot alkuperäisten verhojen rakenteita mukaillen.
Työ kokoaa jo olemassa olevaa tietoa ja antaa uutta tietoa digitaalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntämisestä konservoinnissa. Työssä esiteltyjä tekstiilitulostusprosessin eri vaiheiden vaatimuksia ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia työskentelyehdotuksia voidaan käyttää apuna muissa tekstiilitulostustekniikkaa hyödyntävissä tai sen hyödyntämistä pohtivissa konservointitapauksissa.
Kankaalle tehtävää digitaalista mustesuihkutulostusta on hyödynnetty tekstiilialalla noin vuodesta 1987 ja konservoinnissa 2000-luvun vaihteesta lähtien eli menetelmä on alalla melko uusi. Digitaalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntämisestä konservoinnissa on saatavilla rajoitetusti tutkimustietoa, pääosin aiempien konservoinnin esimerkkitapausten kautta. Tutkimustietoa löytyy enemmän tekniikasta yleisestä tekstiilialan kirjallisuudesta. Näiden tietojen kokoaminen yhteen (yhdessä käytännön tulostusprosessin testaamisen kanssa) on edellytyksenä tekstiilitulostustekniikalla tehtävien verhokopioiden suunnitteluun ja
toteutukseen.
Verhokopioissa haluttiin alun perin säilyttää 1980-luvun lopulla ollut Nyholmin talon ajan henki. Alkuperäisten verhojen kunto, käytössä ollut aika, syntyvät kustannukset ja tekniikan mahdollisuudet johtivat kuitenkin siihen, että verhoista tuli lopulta ajateltua uudemman näköiset ja verhoille tehtiin ajateltua enemmän digitaalista restaurointia. Prosessin aikana myös tulostuksen väriaineet ja pohjakankaat vaihtuivat kesken tulostusprosessin tulostusväriaineiden värinkesto-ominaisuuksista johtuen. Tämä johti myös useampien tulostuspalveluntarjoajien käyttämiseen. Valmiista tekstiilitulosteista ommeltiin vielä verhot alkuperäisten verhojen rakenteita mukaillen.
Työ kokoaa jo olemassa olevaa tietoa ja antaa uutta tietoa digitaalisen tekstiilitulostustekniikan hyödyntämisestä konservoinnissa. Työssä esiteltyjä tekstiilitulostusprosessin eri vaiheiden vaatimuksia ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia työskentelyehdotuksia voidaan käyttää apuna muissa tekstiilitulostustekniikkaa hyödyntävissä tai sen hyödyntämistä pohtivissa konservointitapauksissa.