Kolme kertaa tietoisuudesta : Draaman ja teatterin todellisuuksia nykyajassa
Mikkola, Jarkko (2017)
Mikkola, Jarkko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091815193
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091815193
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on teoreettis-analyyttinen tutkielma tietoisuuden osuudesta draamassa ja teatterityössä. Työ jakaantuu kolmeen artikkelimaiseen osaan, joista ensimmäisessä keskitytään teatterin ja uskonnon käsitteelliseen suhteeseen ja niiden keskeisiin olemuksellisiin eroihin, toisessa tarkastellaan televisioidun draaman paljoutta ja merkitystä nykyajassa ja viimeisessä huomio on teatterin tietoisuuskysymysten valottamisessa kognitiotieteen ja käsitteenmuodostuksen tutkimuksen näkökulmista.
Työn osat lomittuvat toisiinsa niin, että teatterin ja draaman kokonaisuudet tulevat huomioiduiksi sekä katsojien että esiintyjien ja muiden toimijoiden osalta. Tietoisuus nähdään katsojien (t. lukijoiden, vastaanottajien tms.) tulkintaprosessina katsottavasta kohteesta, mutta myös esimerkiksi näyttelijöiden osallistumisena kahta kokemismaailmaa yhdistävään tapahtumaan, ja yhä laajemmassa mielessä draaman ja teatterin käsittämiseen kulttuurin merkityksellisinä osina. Työn ensimmäinen osa edustaa draaman ja teatterin hengellistä hahmottamista, toisessa osassa painotetaan draaman kuluttamisen välineellisiä lähtökohtia ja lopuksi teatterillinen kokonaisuus pyritään hahmottamaan edellisten yhdistymisenä ihmisen kognitiossa.
Tutkielman keskeisiksi temaattisiksi havainnoiksi nousevat teatteri- ja draamatyön toiseuden ja poissaolon filosofia, epävarmuuden jatkuva läsnäolo mainituissa kokonaisuuksissa ja tietoisuuden moninaisuus draamallisen tapahtuman vastaanottamisessa. Teatteriin suhtaudutaan lähtökohtaisesti metaforisena rakennelmana, jonka mentaalinen purkaminen on läsnä niin draaman lukemisessa ja muussa vastaanottamisessa kuin siihen muuten osallistumisessa. Työssä tarkastellaan lähemmin joitakin nykydraamaa ja mainittuja teemoja edustavia esimerkkejä, kuten televisiosarjaa House of Cards (Netflix, 2013 –) ja Tom Stoppardin metafiktiivistä näytelmäkirjallisuutta, erityisesti näytelmää Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.
Opinnäytyössä draaman ikiaikaisuus asetetaan rinnakkain sen sovellusten kanssa sekä tiedollisella että käytännöllisellä tasolla ja teatterin/draaman lopullisen merkityksen osoittamisen sijaan keskitytään merkityksellistymisen vaihtelevaan ja moniulotteiseen prosessiin, jonka olemassaolo tulee jatkuvasti näkyviin tietoisuuden ja tarkoituksen vastaamattomina kysymyksinä.
Työn osat lomittuvat toisiinsa niin, että teatterin ja draaman kokonaisuudet tulevat huomioiduiksi sekä katsojien että esiintyjien ja muiden toimijoiden osalta. Tietoisuus nähdään katsojien (t. lukijoiden, vastaanottajien tms.) tulkintaprosessina katsottavasta kohteesta, mutta myös esimerkiksi näyttelijöiden osallistumisena kahta kokemismaailmaa yhdistävään tapahtumaan, ja yhä laajemmassa mielessä draaman ja teatterin käsittämiseen kulttuurin merkityksellisinä osina. Työn ensimmäinen osa edustaa draaman ja teatterin hengellistä hahmottamista, toisessa osassa painotetaan draaman kuluttamisen välineellisiä lähtökohtia ja lopuksi teatterillinen kokonaisuus pyritään hahmottamaan edellisten yhdistymisenä ihmisen kognitiossa.
Tutkielman keskeisiksi temaattisiksi havainnoiksi nousevat teatteri- ja draamatyön toiseuden ja poissaolon filosofia, epävarmuuden jatkuva läsnäolo mainituissa kokonaisuuksissa ja tietoisuuden moninaisuus draamallisen tapahtuman vastaanottamisessa. Teatteriin suhtaudutaan lähtökohtaisesti metaforisena rakennelmana, jonka mentaalinen purkaminen on läsnä niin draaman lukemisessa ja muussa vastaanottamisessa kuin siihen muuten osallistumisessa. Työssä tarkastellaan lähemmin joitakin nykydraamaa ja mainittuja teemoja edustavia esimerkkejä, kuten televisiosarjaa House of Cards (Netflix, 2013 –) ja Tom Stoppardin metafiktiivistä näytelmäkirjallisuutta, erityisesti näytelmää Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.
Opinnäytyössä draaman ikiaikaisuus asetetaan rinnakkain sen sovellusten kanssa sekä tiedollisella että käytännöllisellä tasolla ja teatterin/draaman lopullisen merkityksen osoittamisen sijaan keskitytään merkityksellistymisen vaihtelevaan ja moniulotteiseen prosessiin, jonka olemassaolo tulee jatkuvasti näkyviin tietoisuuden ja tarkoituksen vastaamattomina kysymyksinä.