Stabiililla ja epästabiililla alustalla tapahtuva kehonhallintaharjoittelu epäspesifissä alaselkäkivussa
Kauppila, Saija; Haiko, Elina; Nevalainen, Samuli (2017)
Kauppila, Saija
Haiko, Elina
Nevalainen, Samuli
Saimaan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091315052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091315052
Tiivistelmä
Epäspesifi alaselkäkipu on vaaraton, mutta merkittävä ongelma yksilön sekä yhteiskunnan kannalta. Yksilön kannalta tämä voi vaikuttaa aktiiviseen osallistumiseen sekä työpoissaoloihin tai työkykyyn ja näin ollen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kahdella toisistaan poikkeavalla alustalla toteutetun kehonhallintaharjoittelun vaikutuksia epäspesifiä alaselkäkipua sairastavan toimintakykyyn, kipuun ja lannerangan liikekontrolliin. Koeryhmät suorittivat sisällöltään toisiaan vastaavat kahdeksan viikon pituiset harjoittelujaksot eri harjoittelualustoilla. Toinen koeryhmä harjoitteli stabiililla ja toinen epästabiililla alustalla. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Lappeenrannassa toimivan OMT-fysioterapiayritys Manukatin kanssa.
Koehenkilöt interventioon rekrytoitiin yhteistyöyrityksen kautta. Tutkimukseen ilmoittautui 13 henkilöä, joista lopulliseen tutkimukseen mukaan otettiin 8 henkilöä tutkimuksesta jättäytymisen, sekä tutkimuksesta riippumattomien terveydellisten esteiden vuoksi. Tutkittavat jaettiin koeryhmiin arpomalla, minkä jälkeen jokainen osallistui kaksi kertaa viikossa järjestettyyn harjoitteluinterventioon. Tutkimuksen alussa, sekä lopussa suoritettiin toisiaan vastaavat mittaukset. Mittareina käytettiin PTA-mittaria (Patient functional scale), VAS-kipujanaa (Visual analogue scale) ja Luomajoen testistöä.
Tulokset osoittivat, että kahdeksan viikon kehonhallintaharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia epäspesifistä alaselkäkivusta kärsivien toimintakykyyn ja lannerangan liikekontrolliin. Ryhmien sisäisessä tarkastelussa alku- ja loppumittausten välillä ei havaittu kivussa, toimintakyvyssä eikä lanneranganliikekontrollissa tilastollisesti merkitsevää muutosta. Toimintakyvyn ja lannerangan liikekontrollin kohdalla alku- ja loppumittausten välinen muutos saavutti lähes tilastollisen merkitsevyyden rajan.
Tutkimuksen pienen otoskoon sekä epäspesifin alaselkäkivun tarkasti määrittelemättömän luonteen voidaan katsoa vaikuttaneen tulosten luotettavuuteen. Tutkimusryhmän epäillään olleen rajauksesta huolimatta liian heterogeeninen. Tulevaisuudessa vastaava harjoittelualustoja vertaileva tutkimus voitaisiin toteuttaa suuremmalla otoskoolla.
Koehenkilöt interventioon rekrytoitiin yhteistyöyrityksen kautta. Tutkimukseen ilmoittautui 13 henkilöä, joista lopulliseen tutkimukseen mukaan otettiin 8 henkilöä tutkimuksesta jättäytymisen, sekä tutkimuksesta riippumattomien terveydellisten esteiden vuoksi. Tutkittavat jaettiin koeryhmiin arpomalla, minkä jälkeen jokainen osallistui kaksi kertaa viikossa järjestettyyn harjoitteluinterventioon. Tutkimuksen alussa, sekä lopussa suoritettiin toisiaan vastaavat mittaukset. Mittareina käytettiin PTA-mittaria (Patient functional scale), VAS-kipujanaa (Visual analogue scale) ja Luomajoen testistöä.
Tulokset osoittivat, että kahdeksan viikon kehonhallintaharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia epäspesifistä alaselkäkivusta kärsivien toimintakykyyn ja lannerangan liikekontrolliin. Ryhmien sisäisessä tarkastelussa alku- ja loppumittausten välillä ei havaittu kivussa, toimintakyvyssä eikä lanneranganliikekontrollissa tilastollisesti merkitsevää muutosta. Toimintakyvyn ja lannerangan liikekontrollin kohdalla alku- ja loppumittausten välinen muutos saavutti lähes tilastollisen merkitsevyyden rajan.
Tutkimuksen pienen otoskoon sekä epäspesifin alaselkäkivun tarkasti määrittelemättömän luonteen voidaan katsoa vaikuttaneen tulosten luotettavuuteen. Tutkimusryhmän epäillään olleen rajauksesta huolimatta liian heterogeeninen. Tulevaisuudessa vastaava harjoittelualustoja vertaileva tutkimus voitaisiin toteuttaa suuremmalla otoskoolla.