Alaikäisen yksintulleen turvapaikanhakijan siirtymisprosessi vastaanottokeskuksesta kunnan tuettuun itsenäiseen asumiseen : Ajatuksia nuorten ja ohjaajan näkökulmasta
Karjalainen, Veera (2017)
Karjalainen, Veera
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091014956
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091014956
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät ovat auttaneet yksintulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita muuttoprosessissa vastaanottokeskuksesta kunnan tuettuun itsenäiseen asumiseen ja keneltä he ovat saaneet tukea. Opinnäytetyön tilaaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin ylläpitämä Ahtilan tukiasumisyksikkö. Tukiasumisyksikkö on 16-17 –vuotiaille yksintulleille turvapihkanhakijoille tarkoitettu vastaanottokeskus, jossa nuoret odottavat oleskelulupapäätöstä. Kun nuori saa oleskeluluvan, tulee hänen siirtyä hänelle osoitettuun kuntaan asumaan.
Kehittämistyön tarkoituksena oli kerätä tärkeää tietoa nuorten ja ohjaajien kokemuksista muuttoprosessista ja kehittää toimintaa sen pohjalta. Toteutuksen tekoa ohjaava pääkysymys oli, miten nuoret ovat kokeneet muuton tukiasumisyksiköstä kunnan tuettuun itsenäisen asumisen yksikköön ja mitkä toimenpiteet ovat helpottaneet muuttoprosessia. Kehittämistyön tuloksena on koonti nuorten ja ohjaajien haastatteluista.
Kehittämistyö on laadullinen tutkimus, jossa käytin teemahaastattelua tutkimusmenetelmänä. Haastatteluihin osallistui neljä jo aiemmin kuntaan muuttanutta alaikäistä yksintullutta turvapaikanhakijaa ja yksi Ahtilan tukiasumisyksikön ohjaaja. Haastattelut toteutettiin kevään 2017 aikana.
Kerättyjen tulosten perusteella nuoret kokivat saaneensa hyvin tukea ja tietoa kuntaan muuttoprosessista. Tukea tuli monelta eri taholta, niin Ahtilan tukiasumisyksikön ohjaajilta, ystäviltä kuin myös kummiperheeltä. Vaikka tieto on hyvin saatavilla nuorille ja tuki on lähellä, on toimintaa silti tarpeen kehittää. Tämän opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään Ahtilan tukiasumisyksikössä muuttoprosessin toiminnan kehittämiseen. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa tukiasumisyksiköissä.
Työn aihe on hyvin ajankohtainen, sillä vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden määrä nousi huomattavasti. Suomeen saapui myös ennätysmäärä yksintulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Kunnat joutuivat uuden tilanteen eteen ja uusia vastaanottokeskuksia sekä kunnan asumisyksiköitä avattiin. Toiminta Ahtilan tukiasumisyksikössä on uutta ja sen kehittäminen koettiin tarpeelliseksi.
Kehittämistyön tarkoituksena oli kerätä tärkeää tietoa nuorten ja ohjaajien kokemuksista muuttoprosessista ja kehittää toimintaa sen pohjalta. Toteutuksen tekoa ohjaava pääkysymys oli, miten nuoret ovat kokeneet muuton tukiasumisyksiköstä kunnan tuettuun itsenäisen asumisen yksikköön ja mitkä toimenpiteet ovat helpottaneet muuttoprosessia. Kehittämistyön tuloksena on koonti nuorten ja ohjaajien haastatteluista.
Kehittämistyö on laadullinen tutkimus, jossa käytin teemahaastattelua tutkimusmenetelmänä. Haastatteluihin osallistui neljä jo aiemmin kuntaan muuttanutta alaikäistä yksintullutta turvapaikanhakijaa ja yksi Ahtilan tukiasumisyksikön ohjaaja. Haastattelut toteutettiin kevään 2017 aikana.
Kerättyjen tulosten perusteella nuoret kokivat saaneensa hyvin tukea ja tietoa kuntaan muuttoprosessista. Tukea tuli monelta eri taholta, niin Ahtilan tukiasumisyksikön ohjaajilta, ystäviltä kuin myös kummiperheeltä. Vaikka tieto on hyvin saatavilla nuorille ja tuki on lähellä, on toimintaa silti tarpeen kehittää. Tämän opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään Ahtilan tukiasumisyksikössä muuttoprosessin toiminnan kehittämiseen. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa tukiasumisyksiköissä.
Työn aihe on hyvin ajankohtainen, sillä vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden määrä nousi huomattavasti. Suomeen saapui myös ennätysmäärä yksintulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Kunnat joutuivat uuden tilanteen eteen ja uusia vastaanottokeskuksia sekä kunnan asumisyksiköitä avattiin. Toiminta Ahtilan tukiasumisyksikössä on uutta ja sen kehittäminen koettiin tarpeelliseksi.