Henkilökohtaisen avun merkitys vammaiselle henkilölle
Rinne, Aino (2015)
Rinne, Aino
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060913128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060913128
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on henkilökohtainen apu vammaisten henkilöiden kertomien merkityksien ja kehittämisen näkökulmista. Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen tukitoimi vaikeasti vammaisille henkilöille, jossa toinen henkilö avustaa vammaista henkilöä niissä toiminnoissa, joihin vammainen ei itse pysty. Tarkoituksena on selvittää, miten vammaiset henkilöt kokevat henkilökohtaisen avun, miten palvelu toimii heidän näkökulmastaan ja miten henkilökohtaista apua voisi kehittää.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vammaisuutta ja ne yleisimmät vammaryhmät, jotka käyttävät henkilökohtaista apua. Lisäksi käsitellään vammaispalvelut yleisesti ja keskitytään erityisesti henkilökohtaiseen apuun. Lopuksi tarkastellaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta, joista kuusi on henkilökohtaisen avun käyttäjiä ja kaksi henkilökohtaista apua järjestäviä ammattilaisia.
Tutkimuksessa selvisi, että henkilökohtaisen avun käyttäjistä lähes kaikki kokivat palvelun tärkeäksi tai korvaamattomaksi ja kaikki kokivat henkilökohtaisen avun lisänneen heidän mahdollisuuksiaan osallistua. Sekä vammaiset henkilöt, että ammattilaiset ovat palveluun tyytyväisiä ja pitävät palvelua melko hyvin toimivana. Eniten muutosta kaivattiin sijaisjärjestelyihin ja avustajan asemaan. Henkilökohtaisen avun järjestysmalleja pidetään liian erillisinä yksiköinä, kun sopivin järjestysmalli voisi löytyä sekoittamalla.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vammaisuutta ja ne yleisimmät vammaryhmät, jotka käyttävät henkilökohtaista apua. Lisäksi käsitellään vammaispalvelut yleisesti ja keskitytään erityisesti henkilökohtaiseen apuun. Lopuksi tarkastellaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta, joista kuusi on henkilökohtaisen avun käyttäjiä ja kaksi henkilökohtaista apua järjestäviä ammattilaisia.
Tutkimuksessa selvisi, että henkilökohtaisen avun käyttäjistä lähes kaikki kokivat palvelun tärkeäksi tai korvaamattomaksi ja kaikki kokivat henkilökohtaisen avun lisänneen heidän mahdollisuuksiaan osallistua. Sekä vammaiset henkilöt, että ammattilaiset ovat palveluun tyytyväisiä ja pitävät palvelua melko hyvin toimivana. Eniten muutosta kaivattiin sijaisjärjestelyihin ja avustajan asemaan. Henkilökohtaisen avun järjestysmalleja pidetään liian erillisinä yksiköinä, kun sopivin järjestysmalli voisi löytyä sekoittamalla.