Tehtäväjakomääräykset lapsen huollossa
Gardemeister, Eveliina (2016)
Gardemeister, Eveliina
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060712838
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060712838
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Tehtäväjakomääräykset lapsen huollossa. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esille se, millä perusteilla tehtäväjakomääräyksiä annetaan ja miksi tällainen on lainsäädännössä mahdollistettu. Tavoitteena on myös tutkia, miksi tehtäväjakomääräyksiä annetaan suhteellisen harvoin sekä miten käräjätuomarit ovat ratkaisseet niitä Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tapauksissa ja Kymenlaakson käräjäoikeuden tapauksissa vuosina 2014–2016.
Opinnäytetyössä käytän lähteinä oikeuskirjallisuutta, hallituksen esityksiä, artikkeleita, käräjäoikeuden päätöksiä tehtäväjakomääräyksistä sekä käräjätuomareiden haastatteluja. Opinnäytetyöni perustuu laadulliseen tutkimukseen eli kvalitatiiviseen menetelmään ja henkilöhaastatteluihin, joiden toteutus tapahtuu kasvotusten. Opinnäytetyössä on tutkittu Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ja Kymenlaakson käräjäoikeuden tapauksia tehtäväjakomääräyksistä lapsen huollossa sekä minkälaisia päätöksiä niistä on annettu. Olen rajannut tutkittavat tehtäväjakomääräys tapaukset vuosiin 2014–2016, koska ne ovat harvinaisia. Toinen tiedonkeruumenetelmäni on henkilöhaastattelut kolmen käräjätuomarin kanssa. Haastattelujen tavoitteenani on saada tietää, miten vaikeita lapsen huoltotapaukset ovat ja erityisesti, miten tehtävänjaosta lapsen huollossa sovitaan. Lisäksi aion selvittää myös, miksi tehtävänjakoa käytetään harvemmin.
Opinnäytetyönaihe on käytännöntilanteissa harvinainen, koska tehtävänjakoa yhteishuollossa ei yleensä käytetä, ellei tilanne sitä vaadi ja tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapauksia on todella vähän Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ja Kymenlaakson käräjäoikeudessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsen huoltoriidoissa pyritään ensisijaisesti sovintoon tuomioistuimessa ilman minkäänlaisia määräyksiä, koska tämän katsotaan olevan yleisesti ottaen paras ratkaisu lapsen edun kannalta ja huollossa, mikäli yhteishuoltajuus pyritään säilyttämään. Tehtäväjakomääräyksien käytön lisääminen ja siitä kertominen lapsen huoltajille tuomioistuimessa, voisi ennalta ehkäistä pitkäaikaisia huoltoriitoja vanhempien välillä tuomioistuimessa.
Opinnäytetyössä käytän lähteinä oikeuskirjallisuutta, hallituksen esityksiä, artikkeleita, käräjäoikeuden päätöksiä tehtäväjakomääräyksistä sekä käräjätuomareiden haastatteluja. Opinnäytetyöni perustuu laadulliseen tutkimukseen eli kvalitatiiviseen menetelmään ja henkilöhaastatteluihin, joiden toteutus tapahtuu kasvotusten. Opinnäytetyössä on tutkittu Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ja Kymenlaakson käräjäoikeuden tapauksia tehtäväjakomääräyksistä lapsen huollossa sekä minkälaisia päätöksiä niistä on annettu. Olen rajannut tutkittavat tehtäväjakomääräys tapaukset vuosiin 2014–2016, koska ne ovat harvinaisia. Toinen tiedonkeruumenetelmäni on henkilöhaastattelut kolmen käräjätuomarin kanssa. Haastattelujen tavoitteenani on saada tietää, miten vaikeita lapsen huoltotapaukset ovat ja erityisesti, miten tehtävänjaosta lapsen huollossa sovitaan. Lisäksi aion selvittää myös, miksi tehtävänjakoa käytetään harvemmin.
Opinnäytetyönaihe on käytännöntilanteissa harvinainen, koska tehtävänjakoa yhteishuollossa ei yleensä käytetä, ellei tilanne sitä vaadi ja tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapauksia on todella vähän Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ja Kymenlaakson käräjäoikeudessa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsen huoltoriidoissa pyritään ensisijaisesti sovintoon tuomioistuimessa ilman minkäänlaisia määräyksiä, koska tämän katsotaan olevan yleisesti ottaen paras ratkaisu lapsen edun kannalta ja huollossa, mikäli yhteishuoltajuus pyritään säilyttämään. Tehtäväjakomääräyksien käytön lisääminen ja siitä kertominen lapsen huoltajille tuomioistuimessa, voisi ennalta ehkäistä pitkäaikaisia huoltoriitoja vanhempien välillä tuomioistuimessa.