Eri koulutusmuotojen opiskelijoiden oppimistulokset : itseohjautuvuuden, aikaisemman ammatti- tai korkeakoulututkinnon, iän ja sukupuolen yhteys opiskelijoiden arvosanojen keskiarvoihin Turun AMK:n fysioterapeuttikoulutuksessa
Kanniainen, Jaakko (2017)
Kanniainen, Jaakko
Turun ammattikorkeakoulu
2017
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512326
Tiivistelmä
Monimuoto-opiskelusta löytyy tutkittua tietoa hyvin vähän. Fysioterapeuttiopiskelijoiden monimuoto-opiskelusta näyttöön perustuvaa tutkimustietoa ei ollut lainkaan. Monimuoto-opiskelu on Suomessa lisääntyvä trendi, vaikka tutkimustietoa on heikosti. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda tietoa siitä, kuinka päteviä fysioterapeutteja valmistuu monimuotototeutuksessa verrattuna päivätoteutuksessa opiskeleviin fysioterapeuttiopiskelijoihin Turun ammattikorkeakoulussa.
Pätevyyden mittariksi valikoitui opiskelijoiden arvosanojen keskiarvo. Jotta toteutusmuotoja pystyi vertailemaan toisiinsa, selvitettiin oppimistuloksien selittäviä tekijöitä ensin kirjallisuuskatsauksen avulla, ja tekijöiden löydyttyä niiden välistä yhteyttä analysoitiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla. Itseohjautuvuuden selvittämiseksi käytettiin Koron mukailemaa Guglielmon SDLRS-mittaria (Self-Directed Learning Readiness Scale), joka on kansainvälisesti käytetyin itseohjautuvuuden mittari.
Ryhmien välisten arvosanojen keskiarvojen erotus oli 1,1 % (p=0,64) ja itseohjautuvuuspisteiden erotus oli 3,6 % (p<0,05). Analyyseistä kävi ilmi, että opiskelijan itseohjautuvuus, aikaisempi ammatti- tai korkeakoulututkinto ja sukupuoli selittivät opiskelijoiden arvosanojen keskiarvoa R2=23 % tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001). Yllätyksenä ammatti- tai korkeakoulututkinto vaikutti negatiivisesti opiskelijoiden arvosanojen keskiarvoon.
Johtopäätöksenä eri ryhmien opiskelijoiden arvosanojen keskiarvot eivät vaihdelleet tilastollisesti merkittävästi toisiinsa nähden. Monimuoto-opiskelijoiden lähiopetuksen vähäisyys ei vaikuttanut arvosanojen keskiarvoon merkittävästi tämän tutkimuksen aineistossa. Tämän tutkimuksen tuloksena voidaan ainoastaan päätellä, että itseohjautuvuustaso on luotettava selittävä tekijä arvosanojen keskiarvolle, ja siksi sen selvittämistä voisi harkita yhtenä sisäänottokriteerinä monimuoto-opiskeluun hakeutuville.
Pätevyyden mittariksi valikoitui opiskelijoiden arvosanojen keskiarvo. Jotta toteutusmuotoja pystyi vertailemaan toisiinsa, selvitettiin oppimistuloksien selittäviä tekijöitä ensin kirjallisuuskatsauksen avulla, ja tekijöiden löydyttyä niiden välistä yhteyttä analysoitiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla. Itseohjautuvuuden selvittämiseksi käytettiin Koron mukailemaa Guglielmon SDLRS-mittaria (Self-Directed Learning Readiness Scale), joka on kansainvälisesti käytetyin itseohjautuvuuden mittari.
Ryhmien välisten arvosanojen keskiarvojen erotus oli 1,1 % (p=0,64) ja itseohjautuvuuspisteiden erotus oli 3,6 % (p<0,05). Analyyseistä kävi ilmi, että opiskelijan itseohjautuvuus, aikaisempi ammatti- tai korkeakoulututkinto ja sukupuoli selittivät opiskelijoiden arvosanojen keskiarvoa R2=23 % tilastollisesti merkitsevästi (p<0,001). Yllätyksenä ammatti- tai korkeakoulututkinto vaikutti negatiivisesti opiskelijoiden arvosanojen keskiarvoon.
Johtopäätöksenä eri ryhmien opiskelijoiden arvosanojen keskiarvot eivät vaihdelleet tilastollisesti merkittävästi toisiinsa nähden. Monimuoto-opiskelijoiden lähiopetuksen vähäisyys ei vaikuttanut arvosanojen keskiarvoon merkittävästi tämän tutkimuksen aineistossa. Tämän tutkimuksen tuloksena voidaan ainoastaan päätellä, että itseohjautuvuustaso on luotettava selittävä tekijä arvosanojen keskiarvolle, ja siksi sen selvittämistä voisi harkita yhtenä sisäänottokriteerinä monimuoto-opiskeluun hakeutuville.