Vainoamisrikoksen tunnusmerkistön ilmeneminen esitutkinnassa
Liuska, Veera; Luukka, Marianne (2017)
Liuska, Veera
Luukka, Marianne
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060212121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060212121
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan vainoamisrikoksen tunnusmerkistön ilmenemistä poliisin toimittamassa esitutkinnassa. Vainoaminen ilmiönä voidaan määritellä käyttäytymiseksi, jossa henkilö alistaa toisen toistuvasti uhalle, väkivallalle tai häirinnälle. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisena vainoamisen tunnusmerkistön on esitutkinnassa nähty ilmenevän sekä millä keinoilla vainoamisrikoksia on tutkittu. Opinnäytetyössä tarkastellaan myös vainoamisrikoksen esitutkinnassa esiin tulevia haasteita.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista tutkimusta, jossa esitutkintapöytäkirjoja on tutkittu suhteessa lainsäädäntöön. Tarkasteltavat esitutkintapöytäkirjat on laadittu Joensuun, Outokummun ja Hämeenlinnan poliisiasemilla. Lainopillisessa tutkimuksessa tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Sillä on perinteisesti nähty olevan kaksi eri tehtävää: tulkinta ja systematisointi. Keskeiseen asemaan opinnäytetyössä nousee tulkinta, joka voidaan määritellä kielellisten ilmaisujen merkityksen selvittämiseksi. Opinnäytetyössä keskeisinä oikeuslähteinä on käytetty rikoslakia ja hallituksen esitystä.
Tutkimuksen perusteella vainoamisella on monia ilmenemismuotoja, mutta yleisimmät niistä ovat samankaltaisia. Useimmiten vainoaminen ilmenee yhteyden ottamisena. Tutkijan tulee tuntea vainoamisrikoksen tunnusmerkistö ja tunnistaa ilmiö. Kuulustelut tulee suorittaa tunnusmerkistönäkökulmasta ja mahdollisuuksien mukaan pakkokeinoja tulee käyttää lisänäytön hankkimiseksi. Asianosaisten ja todistajien tarjoama kirjallinen selvitys tulee ottaa huomioon esitutkinnassa. Keskeisimmät haasteet vainoamisrikoksen tutkinnassa liittyvät tunnusmerkistötekijöiden täsmälliseen selvittämiseen ja kirjaamiseen.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista tutkimusta, jossa esitutkintapöytäkirjoja on tutkittu suhteessa lainsäädäntöön. Tarkasteltavat esitutkintapöytäkirjat on laadittu Joensuun, Outokummun ja Hämeenlinnan poliisiasemilla. Lainopillisessa tutkimuksessa tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus. Sillä on perinteisesti nähty olevan kaksi eri tehtävää: tulkinta ja systematisointi. Keskeiseen asemaan opinnäytetyössä nousee tulkinta, joka voidaan määritellä kielellisten ilmaisujen merkityksen selvittämiseksi. Opinnäytetyössä keskeisinä oikeuslähteinä on käytetty rikoslakia ja hallituksen esitystä.
Tutkimuksen perusteella vainoamisella on monia ilmenemismuotoja, mutta yleisimmät niistä ovat samankaltaisia. Useimmiten vainoaminen ilmenee yhteyden ottamisena. Tutkijan tulee tuntea vainoamisrikoksen tunnusmerkistö ja tunnistaa ilmiö. Kuulustelut tulee suorittaa tunnusmerkistönäkökulmasta ja mahdollisuuksien mukaan pakkokeinoja tulee käyttää lisänäytön hankkimiseksi. Asianosaisten ja todistajien tarjoama kirjallinen selvitys tulee ottaa huomioon esitutkinnassa. Keskeisimmät haasteet vainoamisrikoksen tutkinnassa liittyvät tunnusmerkistötekijöiden täsmälliseen selvittämiseen ja kirjaamiseen.